Suomalaisia veneitä bongattu

Ollaan Tyynellämerellä tavattu vain yksi suomalainen vene, sy Dreamcatcher. Täällä Uudessa-Seelannissa ollaankin Whangarein kulmilla bongattu jo kaksi muuta, tai ainakin melkein. Sy Seili ja sy Tuuletar(nauticat) molemmat kovin Suomalaisen kuuloisia ja sitä ovatkin olleet aikanaan, mutta nykyiset omistajat ei paljon Suomea ymmärrä...

Olemme nyt ankkurissa vielä muutaman yön Whangareihin johtavalla Hatea-joella. Vettä jää alle n.2metriä, onneksi alavesi on nolla tasosta metriä ylempänä, joten voimme tässä olla. Tässä ankkuripaikassa saa viettää enintään 14vrk, ensimmäinen ankkuripaikka meidän reissulla jossa jotain rajoitteita on. Muita ankkuripaikkoja ei tästä ihan läheltä löydykkään. Matkaa Whangarein keskustaan on kaksi mailia jotka menee mukavasti dinghyllä. Dinghyn saa vieläpä jätettyä mukavasti aivan keskustaan ja iso supermarketti löytyy n.100m päästä, mukavaa ja helppoa. Täältä löytyy myös paljon tuttuja veneitä joita olemme matkanaikana tavanneet.

Homeless nousee vedestä keskiviikkona 04.03.2015 vähän kuivalle maalle ja saanee pikkaisen uutta maalia kylkiinsä, pohjaan ei vielä tarvitse varmaan koskea. On ensimmäinen kerta kun venettä reissumme aikana otetaan ylös eikä se vieläkään aivan välttämätöntä olisi...

Great Barrier island

19.02.2015 pääsimme vihdoin lähtemään Coromandelilta kohti Great Barrierin saarta. Matkaa n.40nm. Pääsimme ajoittain mukavasti pelkin purjein, mutta välillä jouduimme auttamaan koneella.  Matkalla näimme paljon sinisiä pieniä pingviinejä sekä haita. Saatiin myös saaliiksi Kingfish, joka myöhemmin paistettiin.

Tämä saari antaa suojaa Haurakin lahdelle, jonka vuoksi kapteeni James Cook nimesi sen Great Barrieriksi vuonna 1769. Great Barrierin saarella asuu n. 800 ihmistä.
Kuparia täältä löydettiin v.1841, kultaa ja hopeaa v.1890. Whangaparaparalta löytyy myös Uuden-Seelannin viimeisen valaanpyyntilaitoksen rauniot, joilla myös kävimme tutustumassa(emme kyllä olisi tunnistaneet valaanpyyntilaitoksen raunioiksi jos emme olisi sitä etukäteen tienneet).

Vajaan kymmenen tunnin purjehduksen jälkeen laskimme ankkurimme Whangaparaparan lahteen. Seuraavana aamuna lähdimme reippaina katselemaan paikkoja. Täällä on todella monia erilaisia vaellusreittejä mistä valita. Nyt tosin monet reitit olivat suljettu vuoden 2014 kesäkuun myrskytuhojen vuoksi. No me valitsimme omanlaisen reitin ja teimme 4tunnin retken kukkuloille. Kävelyn jälkeen oli mukava peseytyä pienellä vesiputouksella (vesi oli kylmäääää!!)
Toisena päivänä teimme vielä pidemmän patikoinnin ja kävimme kuumavesilähteellä pulikoimassa. Vesi saattaa olla todella kuumaa ja siinä voi pahimmassa tapauksessa polttaa itsensä. Meidän siellä pulikoidessa vesi oli hyvin lämmintä mutta ei polttavaa. Ei kuitenkaan hirveän pitkään jaksettu siellä lillua..
Kolmantena päivänä siirryimme Port Fitzroyn ankkurilahteen, josta käsin teimme koko päivän patikoinnin Hobsonin vuorelle. Se on Great Barrierin saaren korkein vuori, 621m. Huipulla oli mukava istuskella ja syödä eväitä. Matka sinne oli melko haastava. Jouduimme ylittämään moneen kertaan jokia(ei siltaa), kiipeämään jyrkkiä rinteitä ja viimeisen puoli tuntia kiipesimme ziljoona porrasta, jotka johtivat huipulle. Kaiken kaikkiaan ihana kokemus ja kauniit maisemat! Olimme kyllä väsyneitä päästyämme takaisin veneelle.
Great Barrierin saari on todellakin näkemisen ja kokemisen arvoinen. Ihana luonto ja paljon erilaisia lintuja (joista yritimme saada kuvia...huonolla menestyksellä).

24.02.2015 lähdimme vesisateessa purjehtimaan kohti Whangareitä (matkaa n.50nm), jossa nyt lillumme ankkurissa.

Tämäkö entinen valaankäsittelylaitos?

Oli paikalla kuitenkin yksi valaan pääkallo n.2m korkea

Hylättyjä veneitäkin löytyi.

 Ihmettelemme suuresti miten paikka kartoissa ilmoitetaan nähtävyydeksi

Kengänpohjien desinfiointi ennen kauri metsään menoa

Näitä polkuja ei sateella halua kulkea

Virkistävä kylpy, lämmintä se ei ollut

Tässä altaassa kelpaa lillua. vesi +40astetta. 

Sademies retkellä mt. Hobsonia kohti

Myrskyn tuhoja näkyi monin paikoin.

 Vettä oli tullut myrskyssä n.300mm 12tunnin aikana ja tuulta 70solmua

Matkalla oli muutama riippusilta

510m korkeuteen oli tehty mökki jossa voi matkalainen yöpyä 15$/yö

mt.Hobsonin huippu

Näkymiä mt. Hobsonilta

Oystercatcher

Fantail

Kererū

Pied shag

Pakollinen auringonlasku kuva

Kuvallinen päivitys

Viiriäinen? No ainakin paikalliset syö tälläisten lintujen munia

Pieni rausku rantavedessä

Hirvittävästi ampiaisia hyökkäämässä (saattoi kyllä olla kärpäsiä, mutta ampiaiset kuulostaa hienommalle)

Tämän "kiven" alta ne ampiaiset hyökkäsi

Pieni luonnon muokkaama tunneli

Catethral cove

Kim ja James ajelutti meitä päivän pikkubussillaan. Matkalla nähtiin paljon possuja, siilejä, opossumeja. 

Opossumit ja siilit viilettää autoteillä pimeän aikaan ja niitä jääkin todella paljon autojen alle. Kummatkaan lajeista eivät

myöskään kuulu paikalliseen luontoon, vaan ovat niin sanotusti muuttolajeja joista yritetään päästä eroon.

Auringossa tukkakin vaalenee vauhdilla

Menopelimme Nissan oli varustettu järeällä 1.5litraisella voimapesällä (bensa) ja väillä

kun ylämäki pääsi yllättämään vauhtimme tippuikin alle 30km/h. Sisusta oli autossa muutettu malliin matkailuauto...

Hot water beach, aikuisten hiekkalaatikko ja leikit

Rannan hietikon seasta nousee todella kuumaa vettä, ne pikku lähteet vaan täytyy ensin aina löytää

Välillä meinasi oikeasti jalat palaa

Oi niin ihanat vuorovedet. Täällä Coromandelilla täytyy rantaan menot ja lähdöt ajoittaa vuorovesien mukaan.

Pohja on vielä usein mukavaa upottavaa mutaa, dinghyssä onkin aina mukana n.50metrinen kiinnitys köysi joka hieman

vähentää raahaus urakkaa.

Kim, James ja me pienellä vesiputouksella

Tämän varmaan kaikki arvaa?

Se on perhonen

Jukkapalmut hieman isompia täällä kuin siellä Suomessa ruukuissa?

Jos Mikko saa lihaisia "makkaroita" niin ei nämä Jonnun kasvispihvitkään hassumpia ole,

ja tietysti "kotitekoisia" (Homeless style)

Maistui kyllä myös Mikolle

Coromandel

Pääsimme viimein 2.2.2015 siirtymään Waihekelta pois. Tulimme mukavasti purjehtien n.25nm tänne Coromandelille.
Tämä on todella kaunis paikka ja tarkoituksemme olisi myös ottaa taas lomaa veneestä ja lähteä muutamaksi päiväksi telttailemaan ja vaeltelemaan. Odottelemme kunnes sateet loppuvat...
Täältä lisää päivityksiä myöhemmin.

Kaupanmakkarat on niin pahoja että täytyi tehdä itse. 

Onneksi kaupasta löytyy ohutta nautaa josta saa rullattua omat täysliha herkut.

Myös muu lautasen anti itse väsättyä... Nam, ja huomenna tulee juusto makkarat.

Oleskelua Waihekella

Rangitoton ja Motutapun jälkeen siirryimme takaisin niin tutulle Waiheken saarelle. Olimme monessa eri ankkurilahdessa. Matiatian ankkurilahdessa tutustuimme paikallisiin, jotka asustelevat veneissään ympäri vuoden. Yksi veneilijä pariskunta oli tehnyt myös vuosia kestäneen maailmanympärysmatkan Allegro 33. Saimme myös hyviä vinkkejä veneen säilytyspaikoista täällä.
Waihekella tuli taas käveltyä pitkiä matkoja ja hikoiltua auringossa. Kävimme myös ns."taidekävelyllä" nauttimassa hieman oudohkosta taiteesta. Taideteokset olivat ympäri erästä kukkulaa, jolta käsin maisematkin olivat kauniit.
Tarkoitus olisi siirtyä myös muihin maisemiin ja ehkä etelä-saarta kohti. Ainoana esteenä tällä hetkellä on meidän liian suuri dinkhymme jota emme voi pitkiä matkoja vetää veneemme perässä. Toivotaan, että sen joku pian ostaa...

Taidetta nippusiteistä

Nuoli rinnassa

Juoma-automaatti keskellä polkua

Pieni puinen hyrrä

Sininen...

Pallo häkissä

Puumaja joka maassa maksaisi vain 20 000$

Jokainen sai muokata tätä aitaa ohi mennessään

Taidetta tämäkin

Osa teoksista oli hieman isompia

Peili hässäkkä oli kiva

Piparkakku-ukko oli oikein kilpailun voittoja(Lexus award)

Polun varrela oli luonnollisesti myös liikenne valot, taidetta kai nekin

n.5metriä korkeita teräs voikukka palleroita

Lähestulkoon kaikki työt olivat myynnissä ja hinnat vaihteli tonneista useisiin kymmeniintunansiin

Roskapönttö kasvikin oli yli 1000$