torstai 27. helmikuuta 2014

St.Lucia

St.Lucialla meidän oli oikeastaan tarkoitus vain pyörähtää. Mutta niinkuin olemme täällä karibialla huomanneet, sellainen pyörähdys voi olla helposti yli viikon tai kaksi. Ja mikäs täällä ollessa, paljon Suomalaisia (vielä enemmän muun maalaisia) joiden kanssa vaihtaa kuulumisia ja yrittää houkutella lähtöön Tyynellemerelle (se ei ainakaan vielä ole onnistunut). Elämä täällä ankkurissa liplatellessa on halpaa, kaupat on täällä ihan hyvin varusteltuja ja paikallis ruokapaikat edullisia. Suihkuun päästään marinaan koska saimme tarvittavat koodit toisilta veneilijöiltä. Paikkana st.Lucian Rodney bay on kyllä ihan kokemuksen ja jumituksen arvoinen. Paikalliset kyläjuhlatkin tuli suomalais poppoolla koettua. Saaren pääkaupungissa Castriesissä ollaan pariin otteeseen pyörähdetty, sieltä löytyy mm. halpoja piraattivaatteita ja iso hedelmätori sekä tuhansia risteilyaluksilla tulleita turisteja. Liikenne on yhtä sekavaa kuin muuallakin ja Hiacebussilla normaalisti liikutaan.
Maijun, Juhan ja Niinan kanssa kävimme myös pienellä patikkaretkellä. Emme päässeet niin pitkälle kuin halusimme, mutta mukava retki kuitenkin. Keräsimme puusta banaaneja, mangoja sekä paipaijan(joka kuitenkin jätettiin metsään). Eli ei turha reissu. 
Niin ja Mikko sai onneksi korjattua mastovalot. Mastoon vedettiin kokonaan uudet sähköt ja sillä selvä. Huipussa taisi vierähtää 1.5 tuntia.
Maanantaina luultavasti lähdemme kohti Martiniqueta.
Ä

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Bequia - St.Lucia

Bequialla aikaa vierähti viikko enemmän kuin ensiksi suunniteltu, se kuitenkin kannatti. Saatiin toteutettua minun pitkä haaveeni grillatuista hummereista. Sy Pantheralta sattui löytymään grilli ja hommasinkin meille 3 elävää hummeria (yht 4kg). Hummerit halkaistiin, laitettiin grilliin ja nautittiin. Paljoa ei lisukkeita tarvittu kun lihan määrä oli niin reilu. Tämän lisäviikon aikana saarella myös Mikko ehti tarkemmin saareen tutustumaan.
Bequialla tapasimme myös kolme meille uutta suomalais venettä Aida, Ironside ja Vahine. Ostimme saaren puutavaraliikkeestä mahonkia hiukan matkaan ihan vain kaiken varalle, jos vaikka jotain haluaa rakennella veneeseen lisää (tarkoittanee tulevia korjauksia).

Maanantaina 17.02.2014
Oltiin jo aikaisemmin säät katsottu että maanantaina tuulet olisivat kohtalaisen suotuisat siirtymiseen st.Lucialle. Aamu alkoi tullissa uloskirjautumisella, sitten tehtiinkin ruokaa veneellä ja syötiin mahat täyteen ja aloitettiin pomppuisaksi odottamamme n. 70nm purjehdus. Alku oli lupaava, pääsimme jopa 10nm pelkillä purjeilla. Sitten tuuli loppui st.Vicentin saaren suojassa ja konetta käynnistämään. Yllätys olikin suuri kun mitään ei tapahtunut kun starttinappia painettiin, vasta neljäs yritys sai startin pyörimään ja kone hurahti käyntiin. Sitten ei matkan aikana enään konetta uskallettukkaan sammuttaa ennenkuin ankkuri oli tukevasti st.Lucialla Rodney bayn pohjassa. Ei oikeastaan konetta kyllä olisi kannattanutkaan sammuttaa sillä tuulet olivat niin vastaisia että matkasta ei oikein olisi tullut muuten mitään. Ennakkoon meille oli peloteltu tätä st.Vicent-st.Lucia väliä todella pahaksi, meille taisi kerrankin sattua sopivat olosuhteet ja vettä ei juuri räiskynyt edes kannelle, ja virtakin oli myötäistä. Siis siirtymänä kohtalaisen helppo ja perillä olimmekin tiistai yönä klo 02.30. Onneksi kuu loisti lähes täytenä niin saimme apua siitä pimeässä ankkuroitumiseen.

Tiistai aamuna muutaman tunnin yöunien jälkeen alkoikin vian metsästys. Meillä oli nimittäin kadonnut kaikki mastossa olevat sähköt, ankkurivalo ja kansivalo. Vikaa ei ainakaan toistaiseksi ole vielä saatu korjattua. Luultavasti vedämme mastoon suosiolla uudet johdot ja teemme kytkennät maston ulkopuolelle. Vanhat kytkennät ovat maston sisäpuolelle tehtyjä ja niitä on mahdotonta tarkastaa maston ollessa pystyssä. Moottorissa ei ole enään ollut minkäänlaisia käynnistysongelmia, toivottavasti ei tulekaan enään. Varareleitä kuitenkin kaiken varalta on hommattava mukaan (Tapimer oy niitä on kyllä luvannutkin takuuna toimittaa Madeira hässäkän jälkeen, mutta mitään ei ole tullut muistutuksista huolimatta). Aamulla vaihdoimme vielä ankkuripaikkaa hieman lähemmäksi varsinaista satamaa johon myös kumiveneen voi jättää. Sitten seurasi tullimuodollisuudet jotka olivat täällä varsin yksinkertaiset ja nopeat. Pienen tutustumisen jälkeen saarelta löytyi myös halpoja lounaspaikkoja sekä oikea supermarket jossa myös pitkästä aikaa hyvät valikoimat. Täällä olemme aikaa X jonka jälkeen siirrymme Martiniquelle.

Netin täällä saa kaapattua läheiseltä resortilta. Se on suojattu mutta Androidin appsit sillä kuitenkin toimii ilman salasanoja, kuten s.posti, skype, blogger (jolla tämä kirjoitettu).


                                                                                               Kaikki kuvat ovat Bequailta

Bequia

Mustiguella kaksi yötä riitti meille. Siirryttiin Bequian saarelle ja pitkästä aikaa pystyimme jopa purjehtimaan osan matkasta. Ei siis normaalia koneajoa vasten tuulta ja aaltoja (paitsi viimeiset 2nm). Ankkurilahdelle saavuttaessa ensimmäisenä otti silmään pienten (alle 10m) veneiden suuri määrä. Ankkuri tiputettiin ja se nappasi heti hyvän otteen hiekkapohjasta. Nyt ankkuri onkin jo sen verran kaivautunut että vain ketju tulee hiekan seasta esille. Varmasti pitää, mutta voi nostossa tuottaa jo hiukan ongelmia.

Täytyy myöntää että saareen en ole juurikaan vielä ehtinyt tutustua vaikka täällä on oltu jo useita päiviä. Vain rantakatu on minulle tuttu. Jonnu kävi Sveitsiläisen Annan kanssa saarta kyllä kiertelemässä. Aika täällä on kulunut kaiken maailman puuhasteluissa mm. Öljyt koneeseen ja vaihteistoon vaihdettu, moottorin sinkki vaihdettu, imprelleri vaihdettu (yksi siipi oli jo kadonnut, onneksi tuli tarkastettua imprelleri huollon yhteydessä). Hajonneiden sisustan osien tilalle tehty uusia, lattialauta ja lieden edessä oleva "kahva".
Saarelle tulee Homelessilta heti runsaasti pisteitä halvoista ruokapaikoista. Saarella löytyy lounas paikka jossa ruoka 10-12ec$ (n2.5€) riippuen otatko kanaa, kalaa lihaa, lasagnea, pastaa. Myös paikallinen pizza hut (ei mitään tekemistä sen ketjun kanssa) on tullut tutuksi. Pizza slice maksaa 7ec$ ja jos niitä syö kolme on maha varmasti täynnä. Ruokaa emme juuri siis itse laita, koska kaupoissa ei mitään erityisen hyviä valikoimia ole tarjolla.

Yhtenä päivänä veneemme viereen meloi puolikkaalla surffilaudalla hedelmäkauppias jolta saimme ostettua 10 appelsiiniä joista kaikki syömäkelvottomia. En edes tiennyt että sitrushedelmä voi olla niin kirpeä ja hapan että polttaa kieltä ja huulia. Näillä kulmilla kaupustelijat käyvät metsästä hakemassa hedelmiä ja myyvät ne sitten erittäin herkullisina ja makeina. Raha kuitenkin taisi mennä todelliseen tarpeeseen.

Meidän oli tarkoitus lähteä täältä jo maanantaina kohti st. Luciaa. Saimme kuitenkin kuulla että sy Panthera on matkalla kohti Bequiaa ja jäimmekin tänne odottamaan, sanoivat tulevansa keskiviikkona ja tulivatkin jo aamusta. Meillä kun ei varsinaisesti mitään kiirettä ole mihinkään, niin päivät sinne tai tänne ei haittaa.

perjantai 7. helmikuuta 2014

St. Vicent ja Grenadiinit

Ensi kosketus st.Vicentille saatiin kun siirryttiin Carriacoulta Union islandille maanantaina 31.01.2014. Karibialla ei kannata siirtyä maasta toiseen viikonloppuisin, joutuu maksamaan kaiken maailman extroja jos tulli sattuu olemaan edes auki. Union island ei mikään erityisen kiinnostava paikka ole. Taitaa paikan parasta antia olla tulli, eli siellä voi sisäänkirjautua sekä uloskirjautua maasta. Ankkuripaikka siellä on korailleiden suojaama, kovapohjainen ja melko tilava. Unionille päästyämme huudeltiinkin sitten VHF radiolla Calimeralle ja hekin olivat pian lähdössä naapurisaarelta Union islandille, Cliftoniin. Eipä kestänyt kauaakaan kun Calimera olikin ankkuroituneena lähes viereemme.
Oltiin yksi yö Cliftonissa ja siirryttiin aamulla Palm islandille ankkuriin. Matkaa kertyi noin 1nm. Myös Calimera saapui Palmille. Snorklailtiin Palmilla ja nähtiin ihan kivoja kaloja, ja sitä perus kuollutta korallia. Elävää kaunista korallia on nykyään vaikea löytää. Aina snorklatessa näkee vain sitä harmaata kuollutta, siellä täällä pieni pläntti elävää. Snorklailujen jälkeen palatessamme veneille, vastaan ankkuripaikalla seilaili Ranskan lipulla seilaava suomalainen yksinpurjehtia nainen koiransa kanssa. Syötiinkin sitten myöhemmin isommalla porukalla Calimeralla tortilloja.
Seuraavana aamuna siirryttiin takaisin Unionille, koska Palmin ankuripaikka alkoi olla sen verran vellova, että Atlantin ylityskin tuntui tasaiselle siihen verrattuna. Vietettiin jälleen kiva päivä ja ilta Niken ja Hannan kanssa. Tästä paikasta eteenpäin suuntamme haaraantuvat sen verran että emme välttämättä enään tällä purjehdusreissulla tapaa. Calimeran poppoota oli hienoa nähdä ja ikävä heitä tulee.
Aamulla siirryimme Tobaco caysille, tuonne Karibian helmeksikin mainostettuun paikkaan. Matka ei ollut taaskaan pitkä, noin 5nm. Saavuttiin paikalle ja ankkuroiduttiin tutun näköisen veneen viereen. Paikalla oli ruotsalainen LaurinKoster 28, Tua Tua. Ollaan nähty venettä jo neljässä edellisessä ankkuripaikassa joten nyt oli aika mennä juttusille. Venettä oltiin viemässä takaisin Ruotsiin ja miehistöksi oli tullut kaksi lähes valmista lääkäriä. Heidän kanssa vietettiinkin päivä ja snorklailtiin Tobacolla eri paikoissa. Tobacolla olosta pitää maksaa 10ec$/henkilö/yö, maksu menee ilmeisesti luonnon hoitoon ja suojeluun. Myös Tobacon korallit olivat pääosin sitä harmaata massaa. Bongattiin kuitenkin rauskuja, kilpikonnia, kaiken maailman kaloja, meritähtiä, merisiilejä ja hai 1.5. Snorklailu on aina hienoa varsinkin kun vesi on todella kirkasta ja lämmintä. Oltiin Tobacolla pari yötä ja siirryttiin sitten Mustiquelle.
Mustique on rikkaille tarkoitettu saari ja heti paikalle päästyämme saimmekin maksaa 200ec$ (50€) oleskelumaksua. Sillä saa olla paikalla 1-3vrk. Saari on melkoisen pieni, kaunis ja turvallinen. Saarella tallustelee paljon maakilpikonnia, jotka ovat mukavan tuntuisia otuksia. Kaikki on Mustiquella kallista joten saari ei oikein kuulu Homeless styleen ja meille saikin kaksi yötä riittää. Plussana voi vielä mainita että netti täällä toimii myös ankkuripaikalla, joskin hitaasti.

Tässäkin tekstin pätkässä on vain pieni murunen kokemistamme paikoista tai asioista. Kuvat kertokoon tunnelmista sitten taas kun niitä saadaan siirreltyä.

Palm island
Tobaco cays
Mustique