perjantai 31. lokakuuta 2014

Vava'u-Tongatapu

Saavuttiin tänään 01.11.2014 lauantaina Tongatapulle.
Matka sujui hyvin, mitä nyt vähän väsyneitä ollaan.
Näimme matkalla valaiden "suihkutukset", mutta itse eläimiä emme nähneet. Melkein kaikki valaat ovat siirtyneet kohti etelää, joten olemme hieman heidän aikataulustaan myöhässä.
Ehkä toisella kertaa sitten....

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Vavau

Lähdettiin lauantaina 25.10.2014 pois poijusta ja suunnattiin ankkuriin n.6nm päähän. Vavaun poijuissa ei perjantaisin mukava ole olla kun rantabaarien musiikki pauhaa pitkälle yöhön. Ankkuripaikkoja täällä Vavaulla on paljon tarjolla, taitaa olla karttaankin merkattuna yli 40kpl pienen alueen sisällä. Moni ankkuripaikoista muistuttaa toisiaan ja varsinaisesti juuri mitään tekemistä niissä ei ole tarjolla, kauniita paikkoja toki. Yhden yön ankkurissa löhöilyn ja elokuvien katselun jälkeen siirryttiin sunnuntaina sukelluspuuhiin. Snorklaamaan oli tarkoitus mennä luolaan joka johtaa suureen vuoren sisällä olevaan ilmataskuun. Mentiin Homelesilla etsimään paikkaa jonka sijainti oli suunnilleen tiedossa, mutta ei tarkasti. Onneksi paikalla oli myös Homelessin isosisko sy Moksha (punainen yli 70jalkainen purkkari) etsimässä myös suuaukkoa luolaan. Kyseisessä veneessä matkaa tekevien Kimin ja Jamesin kanssa aloitimme suuaukon etsinnät. Mikko hyppäsi Mokshan kumiveneeseen ja Jonnu jäi pitämään huolta Homelessista (liian syvää ankkurointiin).  Jamesin kanssa sukelsimmekin yhteen luolaehdokkaaseen mutta sieltä löytyi vain pienen pieni ilmatasku, siis väärä paikka. Sitten uusi luolan suuaukko otti vedenalta silmiin, tällä kertaa parin metrin syvyydessä ja n. 7m halkaisialtaan. Sen alapuolella kymmenen metrin syvyydessä oli vielä toinen suuaukko. Nyt siis kaikki merkit vaikutti pitävän paikkansa, että oikea suuakko olisi löytynyt. Enään piti kerätä rohkeus ja sukeltaa pimeyden sekaan ja katsoa mitä on vastassa. Sukellettiin Jamesin kanssa samaan aikaan yhden taskulampun kanssa ensin pari metriä syvälle ja sitten ehkä n.4metriä pitkää tunnelia pitkin päädyttiin ilmataskuun joka on halkaisialtaan 15metriä ja korkeutta samaa luokkaa. Hieno kokemus, mutta luolan pimeydestä johtuen kuvien otto mahdotonta. Luolan katosta roikkui myös jokusia tippukivia. Aallot jotka aina suuakkoon osuessaa tekivät sisälle painetta saivat myös sisällä aikaan sumua joka katosi ja tuli aaltojen mukana. Yhtään valasta emme ole täällä valaiden valtakunnassa onnistuneet vielä näkemään, mutta ehkä myöhemmin. Pieniä värikkäitä kaloja tosin on paljon bongattu.
Sukeltelujen jälkeen suuntasimme taas kohti uutta ankkuripaikkaa, mutta se olikin täytetty poijuilla joten ei sinne enään ankkuria saanut väliin tiputettua. Ajoimmekin takaisin poijuihin kaupungin edustalle. Nyt maanantaina 27.10.2014 hommina meillä on käydä tekemässä mastossa yleistarkastus, pestä pyykkiä, tarkastaa säät jne..

Jos joku haluaa tunnelia mennä metsästämään niin koordinaatit ovat suunnilleen 18°41.463S  174°04.476W.  Ja veden alta löytyy tosiaan kaksi päällekkäistä sisään meno aukkoa.

James sukeltamassa luolasta pois
Fisuja
sy Wunjo
Vääntynyt sakkeli (ollut ankkurin ja ketjun välissä)
Vava'u group

torstai 23. lokakuuta 2014

Vavau, Neiafu

Neiafulla ollaan vietetty nyt jo viisi päivää ja alkaa tämä kaupunki tökkiä. Ei ole hirveästi tekemistä eikä nähtävää. Ollaan käyty kuitenkin valloittamassa paikallinen "vuori" ja käyty myös katsomassa ladyboy show (Tyynenmeren saarilla on yleisittäin melko paljon naisiksi pukeutuneita miehiä). Vinkin tästä esiintymisestä saimme paikallisilta. Paikalle saapui meidän lisäksi lähes kaksikymmentä purjehtiaa ja ilta oli mukava ja show erittäin hauska.
Täältä meidän on tarkoitus jatkaa kohti etelää, kuitenkin pysytellen vielä Tongalla. Ensiviikon aikana tarkoitus mennä Ha'apai saariryhmän kauttaTongatapulle ja siellä sitten odotamme sopivaa sääikkunaa jatkaa matkaa Minerva riutan kautta(=riutta keskellä merta) kohti Uutta-Seelantia. Kiirettä meillä ei ole vielä mihinkään vaikka myrskykausi alkaakin tekemään jo pikkuhiljaa tuloaan Tyynellemerelle. Aikaa on kuitenkin jäljellä aivan riittävästi.

Anna ja Darek (sy Lady twin)
"vuorelta" oli varsin kauniit näkymät

maanantai 20. lokakuuta 2014

Niuatotutapu - Vavau

Niuatoputapulta nostettiin ankkuri ylös sunnuntaina 18.10.2014. Lähdimme samaan aikaan liikkeelle sy Impin kanssa juuri aurinkon alkaessa nousta. Matkaa oli edessä 174nm ja se oli tarkoitus tehdä yhden yön reissuna joka edellyttää viiden solmun keskinopeutta. Tuulta oli meille tarjolla ihan riittävästi ja niin myös paikkapaikoin aaltojakin. Lähes koko matka taitettiin tiukkaa vastaista suuntaa purjehtien ja meno oli märkää ja pomppuisaa. Vasta viimeiset 20nm päästiin sivutuulessa. Matka oli jokseenkin epämiellyttävä muttei mitänkään vaikea. Perille päästiin hienosti 19.10.2014 maanantaina ennen auringonlaskua klo 16.00 paikallista aikaa ja otettiin poiju (6€/vrk). Paikalla on myös useita meille jo ennestään tuttuja veneitä mm. Lady twin, Providence, Impi, Dana Felicia, Plastic ja Wunjo.

Sy Lady twinin poppoo oli ollut meistä huolissaan kun lähdimme samaan aikaan Samoalta eikä heillä ollut tietoa meidän sijainnista. Tarkoituksemme kun oli alunperin tulla suoraan tänne ja jättää Niuatoputapu väliin.  Olivat täällä tulliinkin soittaneet ja kysyneet tietävätkö missä pieni punainen Homeless on ja tullihan tiesi ja sanoi meidän tulevan luultavasti maanantaina Vavaulle. Lady twin tuli suoraan samoalta tänne (360nm) ja heillä meni matkaan 7vrk pahoista keleistä johtuen. Menettivät mm. keulastaagin, rullalaitteen, purjeen jne. oli siis todellakin onni että me meninne pyörähtämään Niuatoputapulle ja Vavaullekkin saavuttiin kaikesta huolimatta vrk heidän jälkeensä.

Sy Impi (44ft katamaraani)  jonka kanssa lähdettiin Niuatoputapulta otti kyytiinsä yhden paikallisen joka oli matkalla Vavaulle. Perillä Vavaulla sanoivat että ilman tätä paikallismatkustajaa olisivat ottaneet kurssin kohti Fijiä koska meno oli ollut niin kauheaa (katamaraani ei ilmeisesti mukava isossa vasta- aallokossa?). He olivat perillä kolmisen tuntia ennen meitä ja onneksi kaikki paikat ehjinä.

Matkalla kalastimme myös muutaman tunnin ja saimmekin joknkin sortin kalan. Se kuitenkin päästettiin menemään kun ei ollut tietoa lajista. Hieman se muistutti haukea ja hampaitakin oli hirmuinen läjä. Näillä kulmilla ei kannata kaikkia kaloja syödä,kun jotkut voivat olla myrkyllisiä, vaikka yleiseti avomereltä saatavat kalat ovatkin ok.

Täällä Vavaulla löytyy onneksi kerrankin nettikahvila jossa saa nettiä käyttää niin paljon kuin haluaa kun vain jotain ostaa. Tosin netin nopeus ei päätä huimaa mutta toimii yleensä kuitenkin. Juomavesi täällä on ilmeisesti kortilla, kun ei ole satanut hetkeen. Meillä onneksi vielä tankeissa parin viikon tarpeisiin vettä(viimeksi tankattu Samoalla).

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Savai'i (Samoa) - Niuatoputapu (Tonga)

Savaiille saavuimme aamusta n. 09.00 aikaan ja yritimme ajaa Navionicsin kartan avulla Asaun ankkurilahteen murtuvien aaltojen seasta. Kartta näytti että ollaan n.0.5nm maalla(ei onneksi kuitenkaan ihan oltu). Vettä alla oli 1.8metriä ja murtuvia aaltoja ympäriinsä. Siinä sitten vene saatiin joten kuten käännettyä takaisin tulosuuntaan ja pois kuohuista. Pähkäilimme ja kirosimme että mitä tehdä kun sisään ei ankkurilahdelle päästä ja seuraava ankkuripaikka olisi n.20nm takaisinpäin. Myös suoraan Tongalle lähtö kävi mielessämme, mutta kuin tilauksesta paikallinen kalavene tuli ankkurilahdelta kysymään että haluammeko koittaa uusiksi ankkurilahdelle ajoa, kun reittimme oli kuulemma alunperin ollut pikkaisen hukassa... Sitten seurasimmekin paikallista kalapaattia tyrskyjen seasta rauhalliselle ankkurilahdelle joka on riutan suojaama joten swellikään ei venettä juuri heilutellut.  Ilman paikallista opasta ei perille oltaisi kyllä päästy. Seuraavana päivänä myös sy Lady twin saapui yrittämään sisäänajoa ja kahden yrityksen jälkeen soittivatkin meille radiolla ja kysyivät miten päästä läpi. Saimme sen verran selostettua että pääsivät hikikarpalot otsalla sisään ankkurilahdelle. Olimme ankkurilahden ainoat veneet.
Ankkurissa oltiin muutama yö ja maanantaina 13.10.2014 molemmat lähdettiinkin kohti Tongaa ja suuntana Vavaun saaret. Tiistai-iltana alkoi tuuli sitten puhaltaa hieman rivakammin ja tietysti aivan täysin vastaisena. Matkanteosta ei oikein tullut mitään ja matkaa edessä oli vielä 200nm. Teimmekin Jonnun kanssa päätöksen suunnitelmasta B ja otimme suunnaksi saaren nimeltä Niuatoputapu (kuuluu myös Tongan kuningaskuntaan). Saimme hyvän tuulikulman purjehtia tuolle pikkusaarelle mutta ainut ongelma oli että matkaa meillä sinne oli 40nm ja aikaa piti käyttää yli 10tuntia, että aurinko nousisi. Niuatoputapusta sanotaan kartassakin että riutan sisäänajo vain valoisalla ja hyvissä olosuhteissa. Kuulemma jokusen veneen matka päättyy riutalle, kun eivät ole tarpeeksi varovaisia tai uskovat karttoja sokeasti(kaikki kartat eivät todellakaan ole ajantasalla). Ongelmamme oli vain reilu tuuli joka vei meitä lähes kokoajan turhan lujalla vauhdilla. Purjeena meillä oli enään genuan (keulapurjeen)pienen pieni kulma ja silläkin vauhtia välillä yli 5kt. Lisäksi aallokko ryskyi suoraan meitä kylkeen joten yö oli oikein nautinnollista ryskettä.Ohjauksen hoiteli onneksi autopilotti. Meillä oli veneen kaikki luukutkin kiinni, kun vettä tuli joka suunnasta päälle. Aamun sarastaessa olimmekin jo ihan saaren vieressä ja pääsimmekin ajamaan sisään riutan suojaamalle ankkuripaikalle. Sisäänajo oli helppo ja tällä kertaa Navionicsin kartta ei olisi tarkemmin paikkaansa voinut edes pitää. Väsyneinä pudotimme ankkurin aamulla 15.10.2014 klo 08.15 Niuatoputapun ankkurialueelle. Ankkurissa oli myös yksi katamaraani, ei muita. Naapuriveneen kapu sanoikin että hänen tuulimittari näytti yön aikana 45kt tuuli lukemia(Homeless ei mittareita käytä), ei siis ihme että meidän kryssimisestä ei oikein tullut mitään. Saarella käy vuosittain n.50 venettä joten ruuhkaa ei ole.

Perille päästyämme aloitimmekin kumiveneen pumppauksen ja ei muuta kuin rantaan tullia etsimään. Karttamme mukaan (Navionics) tulli on ihan laiturin vieressä laiturissa, mutta tieto on vanhaa. Paikallisilta kyseltiin tietä tulliin ja saimmekin ohjeita jatkaa rantakatua vaan eteenpäin seuraavaan kylään. Kylät ei ole ihan selkeästi merkattuja ja tallustelimmekin viimeiselle kylälle asti löytämättä tullia. Viimeisen kylän perällä meitä tuli vastaan auto joka sattui olemaan karanteenin virkailija. Virkailija nappasi meidät kyytiin ja toi takaisin rantaan ja ilmoitti että tulli, immigration ja karanteeni ei ole enään auki vaikka kello oli vasta n.10.00. Ilmoitti että tulee seuraavana päivänä porukalla veneellemme hoitamaan paperihommat, emme saisi rantaan tässä välissä mennä. Kutsuivat meidät kuitenkin pienelle palmusaarelle grillaamaan. Grillikutsujen takia siis tullit yms. olivat jo kiinni aamu kymmeneltä. Maassa maan tavalla. Emme kuitenkaan jaksaneet grillaamaan mennä kun edellisenä yönä ei juuri oltu nukuttu ja moottoriakaan ei kumiveneeseen jaksettu kiinnittää. Seuraavana aamuna istuskelin ulkona veneessä ja näin kun tulli ja muut tulivat rantaan ja heiluttelivat sieltä. Siis tajusin että eihän rannassa ole yhtään venettä ja lähdinkin heidät hakemaan kumiveneellä veneellemme. Paperit oli äkkiä täytetty ja leimat passeissa. VHF radiota ei saarella ole ilmeisesti kenelläkään... Paikallisessa terveyskeskuksessa kävimme hoitamassa meille terveystodistuksen tai jonkin sellaisen paperin n.40€ hintaan. Hoitajat meille sieltä antoivat vielä mukaan pussin mangoja ja leivoksia.Saaren ainoa lääkäri oli lomalla toisella saarella, joten häntä emme tavanneet. Paikalliset kertoivat lääkärin olevan välillä pidempäänkin lomalla, joten silloin saarella ei ole ollenkaan lääkärin palveluja saatavilla.

Saarella ei ole hirveästi mitä tehdä, mutta paikalliset ovat todella ystävällisiä ja tuntuvat olevan aidosti onnellisia uusista tulokkaista. Niuatoputapu tuntuu olevan melko köyhä saari, mutta luonnollisesti rikas. Paikallisilla on kaikilla omat maatilkkunsa missä viljelevät mangoja, papajaa, kookosta, kavaa jne. Sikoja saarella on yös todella paljon ja ne elävätkin vapaina, mutta kaikilla on omistajansa. Mitään merkintöjä possuilla ei ole vaan kuulemma kaikki niistä osaa tulla kotiin vauhdilla ruoka-aikana.
Kauppoja (lähinnä pieniä kioskeja) koko paikassa on neljä. N.kerran kuussa tänne tulee yhteysalus josta kaupat saavat täydennystä hyllyihin. Samassa kyydissä tulee myös polttoaineet.
Saarelle iski 2009 tsunami, yhdeksän menehtyi ja n.150 taloa tuhoutui. Asukkaiden pelastus oli saarta suojaava riutta. Ensin lapset olivat huomanneet kun meressä tapahtuu jotain outoa ja hetkeä myöhemmin riutalle iskikin valtava aalto ja vyöryi yli. Riutta antoi sen verran lisäaikaa että suurin osa ihmisistä ehti paeta. Tapahtuman aikaan saarella asui n.1000henkeä nyt n.800, koska moni ei enään uskalla asua täällä. Tsunamista täällä otettiin onneksi opiksi ja nyt täällä on hälytysjärjestelmät ja tsunamievakuointireittejä paljon. Tapahtuman aikaan paikalla oli myös viisi purjevenettä joista vain yksi selvisi ilman suurempia vaurioita. Merkit tsunamista on edelleen täällä nähtävissä.

No mutta, on täällä kuitenkin jotain mitä tehdäkkin. Päätimme lähteä vuoren valloitukseen ja kyselimme reittiä paikallisilta ja saimmekin aina ohjeita. Meiltä myös aina kysyttiin että kaksinko meinataan mennä. mm. Kysyessämme reittiä paikalliseta naiselta hän ilmoitti miehensä lähtevän meille oppaaksi (täällä ei naiset ilmeisesti miehiltänsä kysele, vaan käskee), ilmoitimme kuitenkin että yritämme kaksin ja saimme taas ohjeet. Pitkän taivaltamisen jälkeen selvisikin että eihän se niin helppoa ole löytää oikeaa tietä. Kysyimme reittiä aina kun vain jonkun näimme, mutta näillä kulmilla kadut voi joskus olla todella tyhjiä. Onneksi kuitenkin paikallinen Manu (20v) sattui tulemaan pyörällä vastaan. Oli hakemassa banaaneja perheellensä ruuaksi. Kysyimme reittiä, mutta hän sanoi lähtevänsä näyttämään meille polun joka johtaa vuorelle. Polun päähän päästyämme hän päättikin opastaa meidät ihan ylös asti ja hyvä niin. Polku oli välillä vaikea hahmottaa ja monesti niin jyrkkä että käsillekkin löytyi töitä kun neliveto päällä edettiin. Ylös näköalapaikalle päästyämme meitä odotti todella kaunis näkymä. Myöhemmin Manu antoi meille vielä hirmuisen nipun banaaneja ja kutsui kotiinsa tutustumaan. Mekin kutsuttiin hänet veneelle käymään ja se olikin Manun ensikerta olla purjeveneessä. Annoimme hänelle myös veneemme kaksi vanhaa akkua, kalastus tarvikkeita ja muuta pientä. Varsinkin akut tekivät hänet ja ilmeisesti koko perheen onnelliseksi. Heillä nimittäin oli aurinkopaneeli, mutta ei akkuja ja nyt saivat kotiinsa valot. Saarella onkin puutetta aivan kaikesta mahdollisesta.
Monet paikalliset miehet lähtevät joka vuosi 6-8 kuukaudeksi Uuteen-Seelantiin tai Australiaan keräämään hedelmiä, jotta saavat perheillensä rahaa.

Ollaan vietetty aikaa myös naapuri katamaraanissa (sy Impi) ja mikäs siellä ollessa kun ilmastointi hyrrää jne. Heiltä saamme myös joka päivä säätiedot ja muutenkin on ollut mukava tavata uusia veneilijöitä. Sanoivat että ovat meitä nähneet jo useissa paikoissa, ilmeisesti Marquesasin saarilta lähtien (pieni punainen vene on ilmeisen helppo muistaa). Saarella ei ole nettiä tarjolla eikä kännykätkään toimi, kenttää on kyllä mutta vain hätäpuhelut sallittu..

torstai 9. lokakuuta 2014

Matka jatkuu Savaiille

Siirrymme tänään 10.10.2014 Apian satamasta Samoan toiselle saarelle Savai'ille ja Asaun ankkurilahdelle. Matkaa on 65nm ja lähdemme illalla ja perillä toivon mukaan seuraavana aamuna auringon noustessa. Savai'ille menoa varten meidän täytyi hakea pääministerin toimistolta lupa, että saamme sinne veneellä mennä. Maasta kirjauduimme ulos jo eilen ja se kustansi 33paikallista taalaa eli 11€.
Ollaan todella nautittu ajastamme Samoalla ja ehkä kirjoitammekin myöhemmin hieman lisää....

Savai'ilta tarkoitus on jatkaa Tongalle kunhan tuulet paranevat, toisin sanoen kunhan vaan tuulia tulisi. Näillä näkymin säät paranee ensi viikon puolessa välissä ja Tongalle matkaa n.350nm. Toivottavasti olemme Tongalla ensiviikon loppupuolella ihailemassa suuria määriä valaita.

•™°•

perjantai 3. lokakuuta 2014

Samoa

Samoalla aika on vierähtänyt hujauksessa. Torstaina tehtiin taksilla saarikierros, mukana oli myös Italialainen Matteo. Taksi kustansi 200Samoan taalaa eli n.60€, ei kovin paha hinta n.8tunnin matkasta. Kuskimme toimi myös kuin matkaopas ja osasi kertoa todella paljon kaikenlaista faktaa saaresta ja elämästä Samoalla. Kävimme matkalla muutamalla vesiputouksella ja muutamalla laavasta muodostuneella luolalla/kaivoksella uimassa. Matkalla kävimme myös syömässä paikallisen perheen kodissa, jossa lapsia vilisi noin kymmenkunta. Samoalla taloista puuttuu tyypillisesti seinät tai ainakin osa niistä. Seinät puuttuu siksi että täällä on niin kuuma ja ilman seiniä tuuletus pelaa loistavasti. Yksityisyys taitaa saarella ollakkin varsin vieras käsite. Lasten kasvatus on täällä ehkä hieman erilaista kuin Euroopassa. Lapset on opetettu palvelemaan jo ihan pienestä pitäen vanhempia ja jos täytyy jostain asiasta sanoa kahteen kertaan se tarkoittaa myös läppäisyä kasvoille.
Homeless tyyliin ollaan löydetty myös saaren halvin ravintola, ruoka kahdelle ison cocacolan kera 11taalaa eli n.3.30€. Kaupoissakin tuntuu löytyvän ihan hyvin valikoimia ja halvalla. Torilta saa kokonaisen banaanitertun (siis n.20kg) hintaan 10taalaa (3€).
Autopilotin moottorin etsintään ollaan myös käytetty melko reilusti aikaa mutta huonoin tuloksin. Ollaan koluttu kaupungin kaikki rautakaupat, autokorjaamot yms läpi eikä mistään löydy edes sopivan kokoista porakonetta tai muuta vempelettä  mistä moottorin saisi. Asiointia täällä helpottaa se että toisena kielenä täällä on englanti, joskaan kaikki eivät sitä kovin hyvin puhu. Nyt vielä kuitenkin yritämme saada vanhoista moottoreista koottua jotenkin ehjän, jos ei muuta niin käämittämällä uusiksi.

Tunnelista toiseen olisi päässyt sukeltamaan, mutta ilman pienintäkään valoa
Siis jäi sukellus tekemättä, kun pelkuri on....
Ananasta täällä viljellään paljon
Paikallinen talo, makuuhuone on ilman seiniä
Ei tässä keittiössäkään kyllä seiniä näy
Paikallista miesten tyyliä
Hieno paikka pysähtyä uimaan
Jossain tuolla perällä näkyy vesiputous
Ja tässä toinen