Galapagos- Marquesas (Hiva-oa)

27.05.2014 aikamme Galapagoksella lähestyi loppuaan. 20 päivän oleskelulupa päättyi ja meidän oli aika jatkaa matkaa. Heräsimme aikaisin aamulla ja lähdimme pitkälle lenkille ja kävimme vielä Tortuga bayssa hyvästelemässä meri-iguaanit ja kauniin rannan. Sitten kävimme pizzalla ja kaupassa jonka jälkeen siirryimme vesitaxilla veneelle. N.klo 12.30 nostimme molemmat ankkurit ja lähdimme kohti Ranskanpolynesiaa ja Marquesasin saaria. Matkaa sinne n. 3000nm (n.5560km).
Samaan aikaan kanssamme lähti 70 jalkainen s/v Adventure. Sovimme heidän kanssaan yhteydenpidosta vhf-radion kautta. Tarkoitus oli olla heidän kanssaan yhteydessä pari kertaa vuorokaudessa. Emme kuitenkaan onnistuneet yhteydenpidossa, koska välimatka kasvoi liian suureksi jo ensimmäisen päivän aikana. Homeless oli tuota jättiläistä paljon nopeampi...
Koko reissu oli perus pitkänmatkan purjehdusta. Vain muutamana päivänä tuuli oli niin heikko, että menimme vain n.3solmun vauhtia. Muuten matkavauhti oli 5-7solmua (0.5-2solmun myötävirta). Viimeisenä päivänä tuuli heikkeni ja jouduimme hieman moottorilla auttamaan. Matkan aikana sattui kuitenkin seuraavaa:

1. Näimme AISin kautta toisen purjeveneen ja otimme heihin yhteyttä VHF radiolla, parin tunnin kuluttua s/y Cool Running II olikin jo meidän vieressä ja olimme puhe etäisyyden päässä toisistamme. Oli hienoa saada n.30min ajaksi juttuseuraa keskellä Tyyntämerta. Mukavia itävaltalaisia.

2. kalastimme ja meillä olikin jo vonkale n. 10m päässä veneestä kun Jonnu huomasi hain joka oli meidän saaliista kiinnostunut. Siinä sitten äkkiä kameraa sisältä hakemaan. Hetken hai pyöri ja tutkiskeli mahdollista herkkupalaansa ja sitten iski kiinni ja vei meidän herkut mennessään. Kokemus oli hieno ja ainutlaatuinen, harvoin pääsee näkemään mitään vastaavaa. Suurin pettymys oli se että meillä oli jo perunat kiehumassa ja lisukkeet valmiina vain kalafileitä odotettiin,  mutta fileet taisi mennä parempiin suihin. Päivän ruoka olikin sitten vähän kasvispitoisempi... Heti seuraavana päivänä nappasimme n.10kg tonnikalan ja siinä olikin sitten jo syömistä moneksi päiväksi.

3.Autopilotti piti ihme piipitystä eikä toiminut sitten millään. Jonnu hyppäsi ohjaksiin ja Mikon hommiksi jäi vian selvittely. Hetken aikaa yleismittarin kanssa touhuttuaan Mikko totesi autopilotin moottorin rikkinäiseksi. Pala nousi siinä vaiheen jo kurkkuun, matkaa jäljellä yli 1600nm ja vaihtoehto käsin ohjauksesta lopun matkaa ei oikein innostanut ja tuuliperäsin ei pystynyt pitämään suuntaa isohkossa aallokossa ja sivumyötäisessä tuulessa. Hetken pähkäilyjen jälkeen Mikko otti toisesta akkuporakoneestamme moottorin ja sai vaihdettua sen autopilottiin. Moottori oli ulkomitoilta kaikin puolin pienempi ja asennuksessa käytettiin apuna mm. Ikkunan tiivistysnauhaa... Kahden tunnin kuluttua oli aika vapauttaa Jonnu käsinohjauksesta ja kokeilla autopilottia. Ja sehän toimi ja kaiken lisäksi autopilotin nopeus kasvoi n.200% joten nykyään se on myös erittäin nopea ja tehokas. Edelleen koputellaan puuta, kop kop.

4.Istuttiin veneen sisällä lukemassa kirjoja ja kuultiin ihmeellistä uikutusta. Pakkohan se oli ulos mennä katsomaan ja siellä pari lintua näkyi n.200m päässä mutta ääni oli edelleen voimakas. Muutamassa sekunnissa tajusimme että veneemme vieressä oli parvi valaita. Lähimmillään vain alle metrin päässä veneestämme. Yksi valaista nostikin päänsä ylös aivan viressämme ja suihkautti vedet meidän naamalle. Käynnistimme moottorin koska emme ihan niin läheisestä ystävyydesta valaiden kanssa nauttineet. Yleisesti sanotaan että moottorin ääni karkoittaa valaat ja parin minuutin kuluttua parvi olikin jäänyt jo taaksemme. Valaita oli n. 10 ja pienimmät olivat n. 3-4m ja isoimmat 5-7m, pyöreäpäisiä ja valkoinen maha.

18.06.2014 klo 13.10 olimme laskeneet ankkurit keulasta ja perästä ja olimme ankkurissa Atuonassa bayssa. Liftasimme kyydin keskustaan ja jo toinen ohi ajaneista autoista otti meidät kyytiin. Menimme "tulliin" tai ainakin johonkin sisään kirjautumaan ja saimme hommat hoidettua. Paperit lähetettiin postilla Tahitille ja siellä sitten virallinen maahan kirjautuminen?  Paluu matka tehtiin kävellen ja kävimme matkalla myös grillillä syömässä. Varuskunnan ohi kävellessämme meille tuli yksi varusmies/sotilas tuomaan kaksi 1.5litran vesipulloa. Ilmeisesti näytimme janoisille. Kaikki ihmiset ovat täällä todella hyvän tuulisia ja rentoja. Niin ja saari itsessään on todella mahtava ilmestys keskellä merta.

Lisää näistä kulmista jahka ehdimme, ja saamme kunnon netin... Siihen voi kyllä aikaa mennä, koska pian on tarkoitus vaihtaa ankkuripaikkaa ja mennä syrjäisemmille seuduille.