Tyynivaltameri

Keskiviikkona 23.04.2014 on tarkoitus nostaa ankkuri ja suunnata kohti Las  Perlasin saaria. Matkaa Perlasin saarille on noin 40nm, siellä olemme sitten muutaman yön ja suuntaamme kohti Galapagosta. Luvatut tuulet ovat todella surkeita ja heikkoja joten matka voi kestää kauan. Polttoainetta on varattu noin 800nm koneajoa varten, mutta yritämme kuitenkin purjehtia vaikka hitaasti jos ei muu auta.
Täällä LaPlayita ankkuripaikalla on tällä hetkellä neljä 27jalkaista venettä ja kaikki matkalla Marques saarille. Me pienistä veneistä ainoina Galapagoksen kautta, muutenkin tuntuu  että 90% veneistä jättää sen väliin...
Palella täällä Panamassa ei ole tarvinnut. Päivälämpötilat varjossa pahimmillaan 35Cº , kosteusprosentti suuri ja tietenkin ilman pienintäkään tuulen virettä. Välillä yöllä saattaa laskea lämpö 28Cº ja se tuntuu jopa kylmälle.

Seuraavat päivitykset tuleekin sitten Galapagoksen suunnilta, eli voi helposti mennä parikin viikkoa.
SPOTista voi seurata menoamme, mikäli satelliiteissä ei liikaa ole katvealueita.

Panama city

Olemme nyt täällä Tyynellämerellä. Ankkuripaikkamme La Playita on muutaman kilometrin päässä varsinaisesta keskustasta ja se on toisaalta hyvä. Panamaa ei ainakaan tunneta siitä että se olisi turvallinen, kaikkialla vilisee poliiseja rynnäkkökiväärien tai pumppuhaulikoiden kanssa. Ankkuri puree täällä hyvin, ainut ärsyttävä asia on paikalliset veneet jotka tekevät isoja aaltoja ja niitä kulkee ohi usein. Täällä joutuu kumivenelaiturin käytöstä maksamaan viereisessä satamassa 5$/vrk. Sillä rahalla saa tosin sitten myös kumiveneelle aseellisen vartioinnin. Turvattomuuden tunnetta ei täällä Panama cityssä ole tullut, ehkä johtuen suuresta vartioinnin määrästä.
Panama on varsin edullinen maa tehdä ostoksia, esim. sandaaleja saa alle dollarilla, paitoja ja shortseja alle kahdella dollarilla , ruokaa täysi taksin peräkontillinen 150$, taksi matka n.10km 5$, paikallisbussi 0,25$/matka....

Ehkä suurin yllätys täällä on ollut pienien veneiden määrä. Parhaillaan ankkurissa on ollut kolme 27ft venettä ja yhtä 27ft venettä vielä odotamme kanavasta. Vaikka suurin osa tutuistamme jäi Atlantin puolelle niin silti olemme bonganneet täältä muutaman veneen joita olemme tavanneet jo Espanjassa (ei kuitenkaan suomalaisia). Ja uusia tuttavuuksia täällä tulee sellaisella päivävauhdilla että ei edes ehdi tajuta... Olemme myös todenneet että meidän pieni Homeless on varsin luxus varusteltu, meillä on toimiva vessa ja jääkaappi (todella monista veneistä nämä puuttuu).

Tarkoituksemme on lähteä kohti Galapagosta ensi viikon alku puolella. Luvatut tuulet ovat olleet todella surkeita, pääosin vastaisia mutta kuitenkin heikkoja. Tuuliperäsimen lapa on nyt tehty umpi lasikuidusta ilman mitään täyteaineita. Paksuimmillaan n.4cm pelkkää lasikuitua, toivon että nyt kestää.

Mangoja ei tarvitse hakea kaupasta, ne voi kerätä suoraan puista

Saatiin kala, oli tosin tarttunut selästään kiinni

Panama city ei ole ihan pieni

Naapurin poijjaat soittelee

Homeless ja Panaman kanava

Perjantaina 11.04.2014 oli aikamme suunnata kohti kanavaa. Olimme palkanneet kolme paikallista avuksemme köysimiehiksi (100$/hlö/2vrk), agenttimme järjesti miehet. Saimme mukaamme kolme nuorta miestä joista kaikilla oli reilusti kokemusta kanavasta. Klo 14.00 lähdimme satamasta kohti ankkuripaikkaa ja saimme sieltä kyytiin klo 16.00 advisorin (vähän kuin pilotti, mutta ei ole itse vastuussa mistään). Saimmekin mukavan Juanin jolla oli 23vuotta kokemusta kanavasta. Sitten lähdimme hitaasti kohti sulkua antaen vain tuulen kuljettaa, koska jouduimme odottamaan laivaa. Kun pääsimme lähelle sulkua olikin sen edustalla jo katamaraani n.50ft ja Bavaria 49ft toisiinsa sidottuina. Me menimme myös samaan nippuun ja kiinnityimme katamaraanin kylkeen. Suluissa meidän tehtäväksemme jäi vain mukana olo, koska meidän puolen köysiä hoiteli katamaraani. Colonin puolella on kolme sulkua peräkkäin ja ne menivät näppärästi niputettuina, meidän vain istuessa kannella. Viimeisestä sulusta päästyämme veneet irroitettiin toisistaan ja ajoimme poijuun 5nm päähän yöksi, siellä myös advisorit poistuivat veneistä. Olimme poijussa nyt kylkikiinnityksessä bavariaan. Ennen lähtöä advisor sanoi että seuraavana päivänä uusi advisor tulisi n. klo 7.00, lisäsi kuitenkin että jos luvataan klo 07.00 niin todellisuudessa tulee varmaan 09.00 aikoihin tai myöhemminkin.
Meillä ei ihme kyllä ollut ongelmia majoittaa näitä kolmea nuorta miestä veneeseemme, kaksi heistä nukkui lattialla yksi sohvalla. Tarvittaessa nämä kaverit kyllä olisivat nukkuneet vaikka ulkona, mutta emme heitä sateeseen halunneet jättää. Vain yksi apureistamme puhui englantia (Mario joka on 24-vuotias ja hänellä on köysimiehenä olosta kokemusta peräti jo 9 vuotta). Myös muilla oli kokemusta useista reissuista, mutta Mariolle köysimiehenä olo on pääelinkeino, muut tekevät keikan silloin tällöin.

12.04.2014 lauantai.
Veneille saapui aamulla klo 09.00 kaksi advisoria ja veneitä oli kolme... pienen selvittelyn jälkeen selvisi että meidän advisor saapuisi myöhemmin. Isommat nopeat veneet lähtivät siis ensin ja me jäimme odottamaan vielä noin puoleksi tunniksi advisoriamme poijuun. Saimme advisoriksemme Rickyn joka oli hauska kaveri ja kovasti historiasta kiinnostunut. Hän tunsi myös kaikki köysimiehemme ja niin tunsi kyllä edellis päivän advisorikin. Lähdimme ajamaan kohti Gatun järveä, ja kohti Tyynenmeren puoleisia sulkuja. Ajoimme n.5kt vauhtia ja välillä pieni myötävirta apunamme jopa 6kt. Perille sulkujen luo pääsimme n.16.00 aikoihin. Koska isommat nopeammat veneet olivat aikaisemmin suluilla heidät oli kiinnitetty toisiinsa ja näimme heidän ajavan sulkuun. Me emme kuitenkaan heidän kanssa menneet samaan sulkuun vaan menimmekin viereiseen ja saimme naapuriksi tällä kertaa matkustaja-aluksen. Ehkä n.30m pitkä kanavaristeilyjä tekevä alus. Eikä se ollut yhtään hassumpi naapuri koska, nyt siinä oli vain miehistö paikalla ja turisteilta oli jäänyt ruokaa,jota he tarjosivatkin meille kaikille(grillattuja kanafileitä ja riisiä banaanin kera). Kannattaa siis olla paikallinen miehistö niin ei ole kielimuuria ja he meille ruuatkin saivat hommattua. Sulkujen väliset matkat joiduimme ajamaan itse eli olimme kylkikiinnityksessä vain sulutuksien ajan. Ensimmäisen ja kahden viimeisen sulun välillä on myös pieni järvi. Meitä oli suluissa siis  me, matkustaja-alus ja laiva takanamme. Kahdelle viimeiselle sululle saavuttamme advisorimme ilmoitti että viimeiseen sulkuun ajaminen tulee olemaan hankalaa. Aina kun sulkuportit aukesivat meidät irroitettiin viereisestä aluksesta ja meidän piti tehdä sille tilaa että se pääsee vauhdilla taas uuden sulun perälle ja ehtii kiinnittyä jonka jälkeen taas me kiinnitymme sen kylkeen. Ongelma tässä oli se että takanamme ollut laiva aiheutti sulkuihin kovia virtauksia ja meidän piti yrittää kulkea hitaasti suluissa että naapuri aluksemme ehtisi kiinnittyä ennen meidän tuloamme. Jo ennen viimeistä sulkua huomasimme virtauksen voiman ja yritimme jarrutella pakilla, mutta menetimme siinä vain ohjauksen. Päästiin kuitenkin toiseksi viimeisessä sulussa kiinnittymään viime hetkillä aluksen kylkeen ja homma meni ihan ok. Kun sulkuportit aukesivat viimeiseen sulkuun näimme kuinka vesi pyörteili siellä suurella voimalla, käsky tuli päästää köydet irti ja ajaa pyörteisiin. Heti alussa advisor ilmoitti että pitäisi hiljentää vauhtia. Ilmoitin että ajamme muutenkin jo ilman vetoa ja meillä on 4kt myötävirta. Veneen ohjattavuus oli nolla ilman kaasun käyttöä ja veneemme kulki todellakin liian lujaa. Välillä virtaukset yrittivät kääntää veneemme suluissa poikittain ja niistä selvittiin täpärästi täys kaasutuksilla jolloin ohjattavuus parani, mutta vauhti nousi. Olimme todellakin liian aikaisin matkustaja-aluksen vierellä, he eivät itsekkään olleet vielä kunnolla kiinnittyneet. Onneksi miehistönämme oli todellisia ammattilaisia ja espanjan kielellä kommunikoivat matkustaja-aluksen miehistölle jotka olivat valmiina ja ymmärsivät tilanteen. Lähestyimme alusta nyt n. 3kt vauhdilla ja n. 7-9m liian kaukana sivussa, ilman ohjattavuutta. Pakki huusi täysillä koska edessämme alle 20m päässä olivat sulkuportit odottamassa törmäystä. Sitä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut kun miehistömme todella tiesi mitä tehdä. He heittivät pitkät paksut köydet matkustaja alukselle jossa ne saatiin onneksi kiinni ja saimme pysäytettyä veneen köysien avulla. Montaa sekuntia ei olisi enään ollut meidän ja sulkuporttien välillä, se mitä mahdollisessa törmäyksessä olisi voinut käydä en halua edes kuvitella. Köydet oli siis saatu kiinni ja olimme turvassa. Enään odotus että vesi laskee ja portit aukeaa. Kun portit aukesivat oli taas edessämme virtauksia täynnä oleva meri, nyt ei kuitenkaan virrat olleet ongelma kun ei tarvinnut hidastella vaan ajaa vauhdilla. Olimme siis Tyynellä merellä!!!!! Advisor poistui veneeltämme pilottiveneeseen ja miehistömme poistui Balboa yacht clubin veneeseen vuokraamiemme köysien ja fendereiden kanssa.
Viimeisimmän sulun jälkeen tuntui todella hyvälle että olimme käyttäneet 300$ miehistöön. Ilman heidän todellista ammattitaitoa olisimme varmasti korjaamassa venettämme paljon suuremmalla summalla kuin tuo 300$.
Ajoimme ankkuriin vielä n.2nm ja pudotimme ankkurin hieman auringonlaskun jälkeen n. klo.19.00. Olimme väsyneitä, mutta todella onnellisia.

Homeless valmiina lähtöön

Näihin veneisiin kiinnityimme

Sulussa

Advisor Juan

Köysimiehet ottaa hieman päiväunia

Paikallinen poijukiinnitys tekniikka

Pilottivene tuo uutta advisoria

Gatun järvi

Gatun järvi

Joku silta Gatun järvellä

Advisor Ricky

Laiva Menossa kolmanneksi viimeiseen sulkuun 

Tämän kanssa olimme kylkikiinnityksessä

Panama city illan hämärtyessä, me matkalla ankkuriin

Elämää Panamassa |||

Nyt on ensimmäinen kanavan läpikulku suoritettu. Kanavamatka sujui hienosti ja saimme kokemusta kanavasta. Nyt ei enään kanavatouhu edes oikein jännitä kun tietää mitä odottaa.

Pääsimme ensimmäisistä suluista läpi illan hämärtyessä ja kiinnityimme Gatun järvelle laivoille tarkoitettuun poijuun (se oli vähän kuin pyörivässä laiturissa kylkikiinnityksessä). Sulutus tapahtui niin että kaksi venettä oli kiinnitettyinä toisiinsa ja kolmesta sulusta mentiin läpi "nippuna". Myös yö poijussa vietettiin "nipussa", vasta aamulla veneet irroitettiin toisistaa. Olipa myös sattuma että molemmat veneet olivat Bavarioita 38 ja match 42. Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa Tyynenmeren puoleisille suluille joita on myös kolme. Sulutukset hoidettiin taas "nippuna", mutta tällä kertaa olimme sulussa ensimmäisinä ja laiva takanamme. Suluissa alaspäin meno on huomattavan paljon helpompi kuin ylösnousu, vaikka ei sitä mitenkään vaikeaksi voi kyllä edes kuvailla. Sulkujen jälkeen "pilotti" eli advisor poistui pilottiveneeseen ja me nousimme paikalliseen veneeseen joka haki vuokra fenderit ja köydet pois. Jatkoimmekin sitten taksilla takaisin Shelter bayhin.

Meille tuo muiden auttaminen oli hieno kokemus, mutta myös saattoi kostautua kalliisti. Emme nimittäin ole ehtineet etsiä itsellemme köysimiehiä ja tuuliperäsimen lapa on pahasti vaiheessa(viimeistely vie aikaa). Meillä on kyllä kolme köysimiestä ehkä olemassa, mutta näillä kulmilla kaikki hommat on aina ehkä. Kun nuo veneen mittaus ja sulutusajat voivat muuttua niin on vaikea aina olla toisia auttamassa. No onneksi köysimiehetkin voi hommata rahalla.

Huomenna perjantaina on meidän sulutus, aikaa emme vielä tiedä se selviää vielä tänään.
Muutamissa suluissa on myös live kamerat joista voi seurata sulutuksen kulkua.
Osoitteesta http://www.pancanal.com/eng/photo/camera-java.html pääsee seuraamaan sulutuksen etenemistä. Ensimmäisenä on Gatun ja seuraavana sitten Tyynen puoleinen Miraflores. Ilmoitan tarkemmat tiedot ajoista kun selviää.

Eli nyt alkaa aikataulu selvitä, illan kulmilla ehkä siinä 03.00-04.00 suomenaikaa pääsemme ensimmäisiin sulkuihin. Paikallista aikaa siis siinä 17-18.00. Purjehtian ajassa siis silloin kuin aurinko alkaa laskemaan.

Joudumme ottamaan 3 ulkopuolista palkattua köysimiestä. Meille avustamaan lupautuneet olisivat saaneet varmuuden tulostaan vasta klo18.00 paikallista aikaa ja jos eivät olisi päässeet emme enään olisi kerenneet hommata miehistöä. Emme voi enään näin viimetingassa ottaa riskiä sen suhteen. Lähdemme ilmeisesti samaan aikaan yhden brittiläisen 49jalkaisen bavarian kanssa.

Se mitä Panaman kanavan ylitys nyt sitten kaikkinen kuluineen tulee maksamaan on meille selvinnyt. Se on 1593us$ sis.maahantulo muodollisuudet ja kanava maksut kaikkine kuluineen. Tämän lisäksi satama kulut n.300us$ ja köysimiehet 3x100us$ =300us$ siis ei ihan halpaa lystiä. Hommaa ei tietenkään helpota se että myös Galapagos on aivan järjettömän hintainen (ehkä kuitenkin alle 1000us$). Oma valintammehan tämä reissu on joten valitukset sikseen. Odotamme innolla Tyynellemerelle pääsyä.

Viivästyksiä tiedossa, aikataulu myöhästyy tämän hetken tiedon mukaan kaksi tunti!

Taas aikataulu muutoksia. Eli lähdemme alkuperäisen suunnitelmanmukaan. 

Tälläinen läjä köysiä ja fendereitä Homelessiin

Kaksi Bavariaa sulutuksessa

Homeless valmiina lähtöön

Elämää Panamassa ||

Sunnuntaina veneellämme kävi mittamies ja veneemme on  virallisesti 9.20metriä pitkä. Kanavaan saimme ajan perjantaille 11.04.2014. Tänään (maanantaina) lähdemme köysimiehiksi jo meille ennestään tutulle st.Helenalta kotoisin olevalle sy Carpe diem veneelle. Heidät olemme ensimmäisen kerran tavanneet Barbadoksella ja nyt sattumalta täällä. He ovat kanavatouhut hoitaneet ilman agenttia ja sanoivat etteivät toista kertaa ilman agenttia edes yritä. Ovat joutuneet olemaan pitkään satamassa ja muutenkin joutuneet maksamaan kaiken maailman extra kuluja. Luultavasti heidän kanavatouhut tuli kalliimmaksi ilman agenttia. Isommille veneille suosittelen että maksavat mukavan nipun agentin takataskuun ja pääsevät nopeammin, se voi alkuun vähän kirpaista mutta ei tämä satamaelämä halpaa ole isoille veneille. Näillä kulmilla rahalla voi ostaa mitä vain.

Molemmat meistä odottaa innolla kanavamatkaa ja saammehan nyt hyvän kokemuksen siitä mitä on odotettavissa. Saa nähdä perjantaina miten majoitamme meidän köysimiehet (me+3hlö). Kanavamatkalla ollaan normaalisti yksi yö ankkurissa. Mutta eiköhän meidän veneeseen nyt mahdu kun ollaa saatu reilu metri lisää pituutta. Itse matkan aikana kyydissä on vielä "pilotti" eli siis minimissään 6henkeä on pitää ruokkia matkan aikana. "Pilotti" onneksi poistuu kuitenkin yöksi omille teilleen. Jos muista veneilijöistä ei löydä itselleen köysimiehiä niin ne täytyy ostaa. Paikallinen köysimies on n.100$/hlö/matka kesti se sitten yhden tai kolme vuorokautta ja he nukkuvat pihalla satoi tai paistoi.

Elämää Panamassa

Panamassa on nyt vierähtänyt viisi päivää ja aika on mennyt jälleen kerran vauhdilla. Maahantulomuodollisuudet tosiaan olivat yksinkertaiset. Ensin satamatoimistossa hoidettiin satamamuodollisuudet ja sen jälkeen mentiin leikkimökin kokoiseen koppiin jossa toimii Port Captain ja Immigration. Tuosta kopista saimme tarvittavat leimat papereihin. Sinne piti olla mukana kolmet kopiot passeista, veneen papereista ja miehistölistasta. Homma ei tosiaan meille maksanut mitään. Viisumia emme maahan tämän tiedon mukaan hommaa koska agenttimme kertoi että järjestelmää voi kyllä kiertää(viisumin hinta 105$/hlö). Cruising permit (purjehdus lupa) meidän on kuitenkin hommattava, agentti hoitaa sen asian Panama citystä. Luvalla hintaa kaikkine kuluineen n.1033$,  alle 10m veneelle.  Vaikka useissa lähteissä mainitaan että Panamaan tultaessa kannattaa ensin mennä Porvenieriin helpomman byrogratian kannalta niin tämä tieto ei pidä paikkaansa. Vai voiko tämän helpompaa maahantuloa olla kuin Shelter bayssä, aikaa kaikkien hommien hoitoon meni n.10min. Ilman agenttia asia voi olla hieman eri mutta silti helppo.

Keskiviikko iltana veneemme viereen ilmestyi mies ja nainen ihmettelemään venettämme ja lippuamme. Hetken juteltuamme kutsuimme heidät veneellemme, eivät tulleet. Sen sijaan että olisivat tulleet pieneen Homelessiin he kutsuivatkin meidät omalle veneelleen, joka osoittautui naapuriveneeksemme (46jalkainen urheilukalastusvene yhden hengen palkatulla miehistöllä). Iltaa istuessa veneen omistava Fabio kutsuikin meidät käymään Panama cityyn.
Emme tietenkään jättäneet tilaisuutta käyttämättä. Perjantaina 04.04.2014 aamulla hyppäsimme sataman bussiin joka vie Coloniin, matkassamme oli myös kalapaatin työntekijä, hän neuvoi meidät oikeaan bussiin että päätyisimme Panama cityyn. Neljän tunnin matkaamisen jälkeen olimmekin kaupungissa joka on jotain aivan muuta kuin Colon. Bussikyyti maksoi n.3$/hlö. Perille päästyämme vastassamme olikin jo Fabio ja suuntasimme hänen autolleen ja pienen kiertoajelun jälkeen syömään. Lounaaksi nautittiinkin todella herkulliset annokset alkupalojen kera. Sitten jatkoimme taas kaupunki kierrosta ja pysähdyimme kahvilaan jossa istuimmekin useamman tunnin ja sieltä suuntasimme illan hämärtyessä takaisin veneelle taxilla. (Koko päivän kustansi Fabio)
Hänet tulemme luultavasti vielä tapaamaan, kun pääsemme kanavan toiselle puolelle. Saimme nimittäin kutsun syömään maan parasta paellaa.

Lauantaina aamu alkoi jo ennen auringon nousua, Jonnu joogasi ja Mikko oli tuuliperäsimen kimpussa. Täällä ei oikein edes yöksi lämpötila tahdo laskea alle 30c° ja ilma on kosteaa. Päivisin on n.32-34c° ja silloin ei ole kiva tehdä hommia. Toki laminointihommat kovettuu vauhdilla, mutta ei sitä työskentely aikaakaan paljoa ole...

Niin ja meinasi unohtua että onhan täällä toinenkin suomalainen vene sy Escapadie ja vieläpä matkalla Australiaan.

Kohti Panamaa

             25.03.2014 Tiistaina suuntasimme Bonairella tulliin uloskirjautumaan. Bonaire teki jälleen mukavan yllätyksen kun selvisi ettei ulos eikä sisään kirjautumiset maksaneet mitään. Tiistaina ennen auringonlaskua pakkasimme kumiveneen pakettiin ja se laitettiin keulapiikkiin. Laitoimme myös paikat matkakuntoon. Säätiedot tarkastettiin ja luvassa olisi heikkoja ja kovia tuulia, tuulen suunnat kuitenkin hyvät.
           26.03.2014 Keskiviikkona klo 7.30 irrottauduimme poijusta ja lähdimme ensiksi sataman tankkauslaiturille ottamaan dieseliä ja vettä. Oli muuten ensimmäinen kerta sitten Teneriffan kun olemme olleet veneellä missään laiturissa.  Diesel maksoi hiukan yli 1€/litra ja vesi muutaman sentin/litra. Kun tankit taas oli riittävän täynnä aloitimme varsinaisen matkan jonka pituus oli n.760nm. Siis aikaa varattiin matkaan yli viikko. Heti sataman suuaukolta poistuttuamme otimmekin keulapurjeen auki ja vauhtimme nousi heti yli viiden solmun. Illan mittaa tuuli vielä kääntyi niin että pääsimme ajamaan sivumyötäistä ja taas vauhtimme kasvoi. Aaltoa tuli kolmesta eri suunnasta. Bonairelta lähdettäessä on tärkeää ottaa tarpeeksi välimatkaa Aruban rannikkoon joka on todella matalaa ja siellä aallokko voi kasvaa todella ikäväksi. Suuntasimme siis 2000m vesiin suoraan.
           27.03.2014 ensimmäinen vuorokausi oli takana ja niin myös 152nm (linnuntietä). Emme edes tienneet että allegrolla tuollaisia vauhteja voi ajaa, mutta ei siinä kyllä valittamaankaan ruvettu. Torstai meni vakaissa tuulissa oikeastaan mihinkään koskematta, aaltojakin tuli enään vain kahdesta suunnasta joskin vähän edellis päivästä kasvaneina. Vauhtikin pysyi hyvänä ja itseasiassa vain kasvoi illan mittaa. Alkoi jopa päivän mittaan mietityttämään että pitäisikö jarrutella vauhdissa, koska luvatut kovat kelit olisivat perjantaina ja kovimmat tuulet oli luvattu juuri Kolumbian kulmille. Kolumbian kulmille olimmekin tulossa yhtä vuorokautta aikaisemmin mitä olimme laskeneet, ja sinne oli luvattu 35-40knots tuulia... No mutta, eihän kukaan rupea hienoa kulkua jarruttelemaan vaan antaa mennä vain.
           28.03.2014 perjantai. Aamulla taas katsottiin vrk matka ja se olikin nyt 154nm. Aamulla tuuli oli rauhallista, mutta maininki ja aallokko olivat jo selkeästi kasvaneet. Taivaalle ilmestyneet cirrus pilvetkin kertoivat että tuuli olisi yltymässä. Päivän mittaan tuuli kovenikin vihaisten puuskien kera. Ongelmia ei kuitenkaan juuri syntynyt koska autopilotti ja tuuliperäsin yhdessä hoitivat homman hienosti pienen keulapurjeenkulman kanssa.  Päivä ja yökin meni hyvin aallokon pikkuhiljaa kasvaessa.
         29.03.2014 lauantai. Taas aloitettiin aamu rutiinin omaisella aamupalalla ja vuorokausimatkan tarkastuksella. Nyt oltiinkin menty 139nm / vrk.  Aamulla saimme ison aallon kylkeemme (edelleen ristiaallokkoa) Tuntui että vene menisi kyljelleen, mutta eihän se mennyt. Onneksi molemmat olimme veneessä sisällä aallon jysähtäessä kannelle. Voimaa sillä oli sen verran että vene kääntyi välittömästi sivuttain tuuleen ja samassa hötäkässä myös tuuliperäsimen peräsinlapa hajosi (vain akseli jäi paikalleen, sekin vääntyneenä), myös tuulipeäsimen tuulilapa vääntyi. Avotilaan saimme myös noin 100litraa vettä joka kyllä äkkiä tyhjenikin. Muita ongelmia tuo aalto ei tuottanut. Jatkettiin matkaa siis pelkän sähköisen autopilotin ohjastamana, se ei tuottanut ongelmaa koska tuuli oli jo ruvennut kevenemään ja aaltokin oli jo saanut pituutta eikä pelkästään korkeutta.
        30.03.2014 sunnutai. Tuuli oli maltillista ja vain hieman rullatulla genualla matka jatkui. Aallokko oli ja tasoittunut kummasti ja matkan teko oli taas melko tasaista. Sunnuntaina alkoikin tiukka laskenta että millaista vauhtia täytyy ajaa jotta ei satu Panamaan pimeällä. Tulos oli että vähintään 5kt on vauhtia oltava jatkuvasti ja sillä vauhdilla olisimme satamassa juuri ennen auringonlaskua.
         31.03.2014 maanantai. Yöllä jouduimme käynnistämään koneen jotta saimme pidettyä viittä solmua vauhtinamme. Kone kävikin sitten satamaan asti eli n.15tuntia yhteen soittoon. Onneksi tuulta oli kuitenkin matkan loppuun asti sen verran että se hoiteli etenemisestä suurimman osan. Pääsimmekin Shelter bay marinaan klo 18.00 paikallista aikaa ja puolen tunnin päästä aurinko olikin jo laskeutunut. Satamaan meidän opasti omalle paikalle todella ystävällinen "iltavahti". Sanoi että antoi meille hyvän paikan koska kukaan muu ei illasta ollut päättämässä paikoista, normaalisti pienet veneet on perimmäisessä laiturissa perällä...
         01.04.2014 tiistai. Olemme hoidelleet maahantulo muodollisuuksia ja ne on ainakin toistaiseksi menneet hyvin helposti ja vieläpä ilman rahaa. Nyt odotamme että agenttimme Erick saapuu paikalle ja luultavasti kertoo mitä kaikkea meiltä on jäänyt hoitamatta (jotain varmasti jäänyt tekemättä kun rahaakaan ei olla menetetty). Sataman hinta on 1$/ft eli meille 27us$/vrk. Sataman palvelut ovat hyvät ja paikka turvallinen.  Tavattiin täällä myös tuttuja joihin tutustuimme Barbadoksella.

Tuuliperäsimen peräsinlapa...