Malesia...

Pitkästä aikaa jotain höpinää matkastamme
Senibong covesta lähdettyämme autopilotti ilmoitti ensimmäisen tunnin jälkeen että ei ole enään kaverimme. Sen ohjausliikkeet oli 90asteen luokkaa molempiin suuntiin, siis käyttökelvoton. Ajelimme käsipelillä ankkuriin n.20nm ja nukuimme yhden yön.
Sitten edessämme olikin tuo ihana Singaporen edusta ja n.45nm matka. Singaporen edustalla virtaukset eivät mene loogisesti nousuvesien mukaan, alueella virtaukset menee idän/lännen suuntaan 12-15tunnin jaksoissa. Olimmekin katsoneet että pääsisimme tuon pätkän myötävirtojen saattelemana, ja näin kävikin.
Matkaa taitettiin käsiohjauksella tai oikeastaan autopilottia manuaalisesti käskyttäen ja sitä piti tehdä jatkuvasti. Oli nautinto seisoa n.13tuntia putkeen heiluvassa veneessä tähystäen ja ohjaillen. Polvet huutaa hoosiannaa edelleen kolmen päivän jälkeenkin. Ankkurointipaikkoja olimme katsoneet Malesian puolelta muutamia ja niistä kävimme kaksi ensimmäistä katsomassakin ja hylkäsimme ne vaihtoehdoistamme. Ensimmäisessä oli jotkut ihme työmaat/tekosaariprojektit meneillään.Toisessa oli vettä turhan vähän alla, infojen mukaan piti olla kaikkialla yli 2metriä ja meidän siellä ollessa kaikuluotain näytti 1.8m vaikka oli ylävesi(1.9metriä nolla tasoa ylempänä). Siispä pieni kellon ja virtojen tarkastus ja todettiin että kyllä vielä seuraavat 15nm keretään jollain ihmeen keinolla ja päästään ankkuriin ennen pimeää. No ei päästy ennen pimeää, mutta melkein kuitenkin. Ankkuroiduimme Pulau Pisang saaren etelä puolelle (01°27.664N, 103°16.110E). Ankkurissa oli myös 10muuta purkkaria ja jätimmekin oman koukkumme pimeässä reilusti kauas muista. Takanamme oli n.13tuntia ja 65nm matka. Unen olisi luullut tulevan helposti väsymyksen vuoksi, mutta kroppa tuntui käyvän ylikierroksilla ja yö oli surkea.

Aamulla 11.11.2016 minä (Mikko) heräsin surkeasti nukutun yön jäljiltä auringon noustessa. Lähes kaikki muut veneet olivat nostaneet jo ankkurinsa näkyivät horisontissa. Päätimme tehdä samoin vaikka emme edes tienneet mihin olisimme menossa. Johanna tosin oli vielä pitkällään kun tuo lähtöilmoitus tuli niin sanotusti äkkiä (10sekunnin varoitusajalla...)
Alkumatkasta otimme autopilotin käsittelyyn ja siitä syntyi hybridimalli. Tuo Simrad TP10 autopilotin ohjausyksikkö ohitettiin ja siihen liitettiin Autohelm 2000 ohjausyksikkö. Nyt tuo Simrad toimii moottorina ja Autohelm aivoina. Toimii oikeasti paljon paremmin kuin uutena.
Jo alkumatkasta kävi selväksi ettemme pysyisi muun letkan seurassa ja seuraava mahdollinen ankkuripaikkakin olisi liian kaukana valoisalla tavoitettavaksi. Asiaa ei myöskään auttanut matkan alussa mukanamme olevat vastavirrat. Etenimmekin vain 3-4solmun nopeudella. Malacca straitilla virrat noudattelee vuorovesien rytmiä joten myös myötävirtoja oli matkan aikana.
Pulau Besar oli suunniteltu ankkuripaikkamme, mutta sen ohi pyyhkäisimme yöllä n.23.00 aikoihin ja suuntasimme kohti Admiral marinaa(satamaa). Olimme kuulleet että eivät ota etukäteen varauksia vaan jakavat paikat tulojärjestyksessä. Kyseinen satama on yksi Sail Malaysia tapahtuman pysähdyspaikoista ja sinne siis odotettavissa yli 50purkkaria, tarkoittaen että kaikille ei tilaa riitä. Saimmekin siis yön aikana ohitettua nuo muut n.10purkkaria jotka olivat yön Pulau Besarissa. Odottelimme aamulla sataman edustalla sataman aukeamista (08.00).
Pyysimme radion välityksellä paikkaa ja se järjestyi, taisivat luulla että olemme osa Sail Malesiaa, kun toimistolla oli hieman naamat kurtussa kun ilmoitimme että emme ole. Toisaalta Malesiassa asiakaspalvelu on jopa ankeampaa kuin Suomessa ja hymy on lähes tuntematon asia. Varsinkin Indonesian jälkeen tuota ihmisten hymyä on kaivannut ja ei ehkä saisi verrata muita siihen, mutta näin se vaan nyt menee...

Malesiasta ja Malacca straitista ei ole ihan hirveästi sanottavaa tai kerrottavaa. Ei ole edes jaksanut juuri kameran filmiä kuluttaa...  Kertonee asiasta jo riittävästi?

Malacca strait on jokseenkin kuuluisa siitä että kalastajat yrittää saalistaa myös purjeveneitä. Tekniikka on yksinkertainen: lasketaan pintaverkot suoraan liikkuvan purjeveneen eteen. Myös öisin ankkuriketjun päälle laskettavat verkot on tunnettuja tapauksia. Sitten vain ruvetaan pyytämään korvauksia tuhotuista verkoista...
Me näimme yöpurjehduksellamme kolme valotonta kalavenettä ja ajoimme kaksien verkkojen yli. Kiitos pitkän kölin mitään ei tarttunut kiinni... Matkaamme yöllä onneksi helpotti kuu joka valaisi merta lähes koko yön.