Matka jatkuu

Huomenna tiistaina 27.05.2014 matkamme on aika jatkua. Lähdemme suuntaamaan kohti Marquesas saaria ja matkaa sinne on n. 3000nm. Aikaa kuluu matkaan arviolta 30vrk. Vene on lastattu nyt valmiiksi ja vettä mukana 300litraa, polttoaineita 200litraa (diesel/bensa) ja ruokaa vähintäänkin riittävästi.
Matkaa ei juuri osaa enään edes etukäteen jännittää, sen verran rutiiniksi pitkät purjehdukset ovat muuttuneet.

Galapagos ||

Aika Galapagoksella on vierähtänyt vauhdilla. Ollaan oltu ensi kertaa myös reissun aikana kipeinä, molemmilla vatsatautia... Päivät on menneet pieniä asioita hoidellessa, ja pitkiä kävelyretkiä tekien. Käytiin hitsauttamassa ankannokasta (keulataso) pettänyt sauma uusiksi, muutenkin tuon ankannokan olisi jo Ruotsin jälkeen voinut ruuvata pois turhana ja haitallisena varusteena. Aallot hakkaa siihen todella ikävästi, mutta kun siinä on meidän hyvä ankkuritelineemme. Olemme muuten koko reissumme pärjänneet pienellä 7.5kg bruce ankkurillamme ilman ongelmia, isompi CQR kopio on tällä hetkellä peräankkurinamme. Pyykkiä olemme pesettäneet pariin otteeseen, hinta pestynä, kuivattuna ja viikattuna 1.50$/kilo. Darwinin luonnonpuistossa ollaan muutaman kerran käyty ihailemassa jättimäisiä kilpikonnia sekä iguaaneja. Teimme myös retken Las Grietasille. Otimme venetaksin ja ajoimme erään hotellin rantaan, josta kävelimme muutaman kilometrin itse pääpaikalle. Paikka on jonkin sortin kalliosola, ja siellä on sade ja suolavesi sekoittuneena. Virkistävä ja kaunis paikka käydä pulahtamassa. Retken sinne voi tosiaan tehdä omatoimisesti, mutta myös järjestettyjä retkiä sinne tehdään hintaan 10-25$/per nenä. Omatoimi matkalle hintaa kertyy 1.20$ vesitaksi matkoista. Löysimme sattumalta myös erään laguunin jonka kävimme kiertämässä, se on kauttaaltaan mangrove puiden ympäröimä ja siellä sekoittuu makea ja suolainen merivesi.

Sunnuntaina 18.05.2014 lähdimme Isabellan saarelle pikaveneen kyydissä. Moottoriveneen kyytiä ei voi kyllä kehua nautinnolliseksi. Hirveää ryskettä, melua ja pomppimista. Perillä meitä odotti hostelli Tintotera jossa vietimme kaksi yötä. Olimme varanneet ohjelmaa kaikille päiville ja kävimmekin 16km vaelluksella tulivuorilla (Sierra Negra) ja snorklaamassa paikassa joka on kuin jostain toisesta maailmasta (Los Tuneles). Kuvat kertokoon näistä enemmän kun niitä saamme ladattua. Kaksi yötä hotellissa oli kyllä nautintoa, lomaa poissa veneeltä ja vettäkin tuli hanasta niin paljon kuin vain jaksoi valuttaa. Tapasimme hotellissa myös paljon mukavia reppureissaajia monista eri maista. Tiistaina palasimme takaisin Santa Cruzille ja pääsimme takaisin heiluvaan kotiimme.
Pakettireissun hinta oli 480$ kahdelta. Pakettiin kuului Isabellalla kolme päivää, kaksi yötä, retket, matkat ja ruuat. Isabellan saarelle matkatessa kannattaakin ottaa all inclusive paketti. Kuultiin naapuriveneilijöiltä että tuli huomattavasti kalliimmaksi tehdä omatoimimatka...

Täällä dieselin ja veden tankkaus ei hoidu ihan maailman yksinkertaisimmalla tavalla. Vesi haetaan kaupasta joko pienissä tai sitten 20litran pantillisessa kanisterissa,tai voi myös ottaa omat kanisterit ja hypätä taksiin ja hakea vettä "vesitehtaasta". Dieselin hankinta vaatii sitten yhteydenottoa agenttiin, ensin on saatava Port captainilta ostolupapaperit ja sitten joskus diesel toimitetaan veneelle. Paikalliset maksavat dieselistä n.1$/gallona. Meidän köyhien purjehtijoiden täytyy kuitenkin maksaa joku ihmeen kansainvälinen hinta joka on 6.10$/gallona. No kyllä se hinta silti reilusti alle Euroopan hintojen jää.

                                                                            Kuvia Las Grietasilta

Matka Isabelan saarelle alkaa

Tälläiset pikaveneet kiitää saarilta toisille, parhaimmillaan 900hp voimin

Rantaelämää, paikallinen nukkuu palmun varjossa

Paikallinen bussi

Retki tulivuorille

Käveltiin 8km pätkä edes takaisin, siis yhteensä 16km

"Darwins toilet" 

maasta löytyy vuorilla tällaisia reikiä, nämä hohkaavat usein lämpöä

Näkymät vuorilla ovat uskomattomia ja vaihtelevat todella paljon

Puolet matkasta taitettiin mutaisia polkuja pitkin

Kuvat eivät riitä kertomaan miltä vuorilla näyttää

jos haluat tietää sinun on itse matkustettava katsomaan

Los Tuneles

Los Tuneles on muodostunut laavan purkauksista

Paikat ovat sokkeloisia, ja muodostelmi on vedenalla todella paljon lisää

Veneen kapteenilta vaaditaan näillä kulmilla todellista ammattitaitoa ja paikkojen tietämystä

Pingviini tarkkailee kalliolla

Blue footed boobies

Päätä voi rapsuttaa näinkin

Opas puki pelastusliivit Jonnulle maihin noustessa:)

Merenalaisia tunneleita. Niitä oli paljon, kuvassa lyhyt n.2metriä pitkä. 

Mikko hävitti pidempään tunneliin haiden sekaan räpylänsä.

Todella iso merikilpikonna

Kilpparin lounashetki

Voiko sinisempää kalaa olla?

Tarkkasilmäiset voivat löytää kuvasta merihevosen

Lisää pingviinejä

Galapagoksen (Santa Cruz) asukkeja

Syökää rauhassa, mä vaan katselen

Keltainen pikkulintu 

Lintu kyttää saalista vedestä

Tällaiset ravut ei mahdu edes Mikon korvaan

Albatrossi tai Pelikaani

Kalatorin kuhinaa

"Pieniä" kilpikonnia

Nämä pikkuiset kasvaa vielä seuraavat reilut 100 vuotta

Iguaani

Talon seinä

Iguaani

Näitä söpöläisiä (merileijonia) on jokapuolella, eikä ne häiriinny ihmisistä

Albatrossi tai Pelikaani

Haita pyörii joka päivä veneiden ympärillä(nämä ovat pieniä)

Hyvää äitienpäivää

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ 11.05.2014 KAIKILLE ÄIDEILLE JOTKA TÄTÄ BLOGIA LUKEVAT!

Maahan kirjautuminen Galapagoksella, Santa Cruzissa

Kun olimme turvallisesti päässeet perille ja laskeneet ankkurit keulasta ja perästä paikallisen tavan mukaan, soitimme vesitaksin. Taksi tulikin pian ja pääsimme rantaan, hinta oli 0.60$/per naama. (Omaa kumivenettä ei suositella käytettäväksi koska merileijonat voi upottaa ne helposti...)
Marssimme rantaan päästyämme Port Captainin toimistoon ja ilmoitimme että haluamme kirjautua sisään. Hetken päästä selvisi että tarvitsemme agentin hoitamaan maahantulomuodollisuudet. Toimistolta soittivat paikalle agentin ja hommissa päästiin eteenpäin. Meille ilmoitettiin että menkää takaisin veneelle ja sinne tulisi 16.00 aikoihin tulli yms. hoitamaan muodollisuudet. Palasimme siis veneelle (voi olla että käytiin siinä matkalla ravintolassa syömässä). Klo15.30 Veneellemme saapui agentti ja kolme eri virkailijaa. Aikaa kului n. 20min ja meille ilmoitettiin että seuraavana aamuna tulee vielä joku tarkistamaan veneen, koska meiltä puuttui sertifikaatti veneen puhtaudesta ja jostain... Aikaa kului tunti ja vesitaksi ajoi taas kohti venettämme ja joku sen keulassa kuvasi venettämme. Saimmekin nyt vieraiksemme neljä eri virkailijaa sekä agenttimme ja nyt veneestämme kuvattiin roskikset, puhdistusainepulloja ja vaikka mitä muuta. Tällä kierroksella saimme myös leimat passeihimme ja jotain muita lappusia. Hommat oli ohi noin puolessa tunnissa ja väki poistui jälleen vesitaksilla. Seuraavana aamuna saapui paikalle "tarkastaja" (myrkyttäjä) joka myrkytti veneemme moskiittojen varalta. Homma kesti n.30sekuntia ja meille ilmoitettiin että puoleen tuntiin ei saa mennä sisälle veneeseen. Saimme hienon sertifikaatin vesileimoin ja hologrammein, että veneemme on puhdas. Nyt saimmekin laskea keltaisen Q lipun ja olimme virallisesti maassa. Tämä lysti kustansi yhteensä 720$ joista 150$ meni agentille.

Ennakkoon olimme kuulleet kauhutarinoita pohjan puhtaudesta ja sen tarkastuksista, mutta meiltä sitä ei edes tarkastettu. Kysyivät kyllä pohjanmaalaksestakin sertifikaattia kuten monesta muustakin, mutta eihän meillä ole. Kaikesta selviää kun on asenne kohdallaan ja hymy huulessa. Muutenkin kaikki muodollisuudet menivät naurun ohella vitsejä vääntäen kuka milläkin kielellä. Täällä todella harva puhuu englantia ja suomea luultavasti vielä harvempi.

Ilmeisesti San Cristobalin saarella pohjat tarkastetaan, ja tämä lysti sitten kustantaa 100$. Jos pohja on likainen niin joutuu purjehtimaan aluevesien ulkopuolelle pesemään pohjaa jonka jälkeen tääs voi palata.

Panama - Galapagos (Santa Cruz, puerto Ayora)

28.04.2014 maanantaina klo 07.15 nostettiin ankkuri ja lähdettiin kohti Galapagosta. Aluksi päästiin hienosti kolme tuntia purjein, mutta sitten tuuli loppui. Onneksi oli kevyttä myötävirtaa ja pääsimme etenemään moottorilla pieniä kierroksia käyttäen yli 4kt vauhtia. Tiistaina sitten kääntyikin virrat vastaisiksi ja tuulikin alkoi puhaltaa vastaan. Tietenkin myös aallokko tuli suoraan vastaan ja se oli lyhyttä ja korkeaa, kuin Itämerellä. Aallokko tappoi vauhtimme todella tehokkaasti. Kryssimisestä ei tullut mitään. Meidän oli tarkoitus ensin matkata isla Mapelon suuntaan eli suoraan etelään ja sieltä ottaa sitten suunta kohti Galapagosta. Aina kun yritimme kryssiä niin suuntamme oli joko itä tai länsi, ei siis etelä mihin halusimme. Ongelma oli kryssiessä virta joka nappasi veneestämme kiinni ja vei meidät aivan muualle mihin oli tarkoitus. Siis matkaa tehtiin vain moottorin voimin. Saimme vielä tiistaina niskaamme aivan älyttömän ukkosrintaman, se kesti useita tunteja ja tuulta saatiin joka suunnasta. Keskiviikkona näimmekin jo aamusta isla Mapelon, tuuli tuli suoraan päin ja vastavirtaa oli nyt jo n. 1.5kt. Matka eteni nyt vain n.1.5kt vauhdilla, koska emme halunneet käyttää moottoria isoilla kierroksilla polttoaineen kulutuksen vuoksi. Vielä illalla isla Mapelo oli edelleen näkyvissä. Alkoi tulemaan melko turhauttava olo, koska olimme edenneet lähes kolme vuorokautta moottorilla ja päässeet n.300nm. Jos vastavirta ja tuulet eivät olisi muuttuneet, emme mitenkään olisi päässeet ainakaan moottorin voimin Galapagokselle. Välillä mielessä kävi jopa kääntyä takaisin Panamaan... Päätimme kuitenkin ajaa moottorilla vielä vuorokauden ja katsoa josko jotain parempaa olisi tulossa. Se kannatti, vastavirrat alkoivat heiketä ja hurrasimme jopa siitä että vastavirtaa oli vain enään yksi solmu. Tuuletkin kääntyivät sen verran että pääsimme suurinpiirtein jo oikeaan suuntaa. Pikkuhiljaa vastavirrat katosivatkin kokonaan ja saimmekin nauttia myötävirroista matkan neljä viimeistä päivää (0.2-1.0kt). Jokapäivä jouduimme ajamaan muutamia tunteja koneella tuulen loputtua, mutta aina ne taas kuitenkin heräilivät. Purjeita joutui säätämään todella usein, ja hommassa oli jo sellaista tekemisen meininkiä. Ei siis pelkkää paratiisissa purjehdusta tasaisessa myötätuulessa. Matkasta n.500nm mentiin niin että varvaslistat olivat vesirajanamme (siis aika kallellaan). Kun matkaa oli jäljellä 240nm ja oli maanantai aamu päätimme että perille pääsisimme keskiviikkona valoisan aikaan, vaikka pelkällä moottorilla. Pääsimme kuitenkin 90% ajasta purjein. Pimeällä ei Galapagokselle kannata saapua, sillä elektroniset kartat eivät pidä paikkaansa, ja muutenkin veneiden valaistukset ankkurissa voi olla mitä sattuu. Perille pääsimmekin keskiviikkona ja ankkuri oli pudotettu pohjaan klo12.10 paikallista aikaa. Reissuun meni siis hieman yli 9 vuorokautta ja matkaa taitoimme vähän yli 900nm.

Matkalla oli kaksi varsinaista ongelmaa ja molemmat niistä liittyivät moottoriin. Ensimmäinen ongelma sattui tietenkin yöllä. Moottorimme meinasi keittää, koska jäähdytysvesi ei kiertänyt. Ongelman aiheuttajaa ei ollut ihan helppo löytää ja se vaatii vielä hieman selvittelyjä. Merellä se saatiin kuitenkin korjattua vaihtamalla yksi jäähdytysvesiletku, joka oli "sulanut" lyttyyn (vika vai seuraus?). Sen olen jo aikaisemmin havainnut, että moottorimme raakavesipumppu tiputtaa vettä akselinsa puolelta, mutta vain muutamia tippoja... Ei siis pitäisi aiheuttaa tälläisiä ongelmia, mutta korjata täytyy sekin. Täytyy Tapimeriltä kysyä kuuluisiko takuun piiriin kenties. (saattavat jotain jopa lupailla, mutta tuskin mitään toteuttaavat). .  Toinen ongelma sattuikin kun olimme 4nm päässä ankkuripaikastamme ja 2nm päässä rannasta jossa aallot murtuvat. Moottorimme päätti yksinkertaisesti vain sammua. Tietenkin heti yritimme startata mutta ei käynnistynyt, vilkaisu tankkiin kertoi että yli puolitankkia jäljellä. Olimme sen verran lähellä rantaa, heikossa tuulessa ja tietenkin mukana oli ystävämme virta joka vei kohti rantaa. Onneksi purjeet oli ylhäällä ja saimme purjehdittua rannan suuntaisesti niin että emme ajautuneet lähemmäksi rantaa. Päätelmät oli että jos tankissa on dieseliä niin sitten on polttoainejärjestelmässä ilmaa, ja niin olikin. Ilmaus ei onnistunut ihan niinkuin elokuvissa ja manuaalinen polttoainepumpun vipu jäi heti käteen, siis starttimoottorilla hoidettiin ilmaukset ja monen yrityksen jälkeen saatiin moottori taas pelaamaan. Se mistä tämä vika johtui on selvittämättä, mutta täytyy nyt vaihdella ainakin suodattimet jne. jos vaikka vian aiheuttaja löytyisi.

Täällä päiväntasaajan kulmilla seilatessa on tälläiselle järvipurjehtialle muutama uusi asia mitä täytyisi ymmärtää. Täällä on sellaisia luonnonilmiöitä kuten Intertropical Convegerse Zone  (ITCZ) ja El Niño (tänä vuonna?). Näistä kahdesta en jaksa enempää nyt selitellä, mutta googlettamalla näistä löytyy tietoa todella paljon.

Mieleen jääneitä asioita matkalta:
Ilmanpaine tipahti lyhyessä ajassa 7mb. Odotimme jotain kauheaa, mutta mitään ei tapahtunut ja neljän tunnin kuluttua ilmanpaine olikin jo noussut 5mb.
Tonnikalatroolari ilman AIS-lähetintä ja sillä apuna helikopteri paikantamassa tonnikalaparvet.
Lentokone lensi puolessä välin matkaa n.200m päästä meistä. Ilmeisesti jokin valvontakone kun sen katollakin oli älyttömän kokoinen tutka.
Opimme että älä kalasta öisin, voit saada lintuja...
Joka yö lintuparvi kalasti Homelessin ympärillä (käyttivät luultavasti kulkuvalojamme hyväkseen).

Päiväntasaaja ylitetty

Nyt ollaan oikeasti etelässä

Aallot murtuvat rantaan

Mikko kiikaroi ankkuripaikkaa

Kuvassa kahdella eri tabletilla Navionicsin kartat ja toinen näyttää ankkuripaikaksi mantereen.

Älä siis luota elektroniikkaan tyynellä merellä!

Las Perlas ja elämää päässä

Torstaina 24.04.2014 klo 06.50 nostettiin ankkuri ja lähdettiin kohti Las Perlasin saaria. Panaman niin jo tutuksi tulleeseen tapaan tuulet puuttuivat ja kone sai hoitaa kulkupuolen n.40nm. Matkan aikana saatiin ihastella taas pitkästä aikaa delfiinejä, niitä varmaan viimeksi nähty jossain tuolla Atlantin Euroopan puoleisilla vesillä. Perille pääsimme isla Bayonetan saaren itäpuolelle n.klo 15.30. Saarella on hieno kaunis hiekkaranta ja mikä kaikkein parasta, ei yhtäkään muuta venettä. Perillä saimmekin nauttia sitten todellisesta rauhallisuudesta, ihanaa pitkästä aikaa. Seuraavana aamuna herätessämme huomasimme että olimme saaneet naapurin, sy Yoldia ( albin vega 27) oli tullut perässämme yötämyöten viikonlopun viettoon Las Perlasille. Alunperin olimme suunnitelleet purjehduskilpailua Yoldian kanssa Perlasille, mutta me aamuvirkkuina lähdimme etukäteen, koska halusimme perille valoisan aikaan. Saarien tutkiminen ei ollut ihan helppoa, rannalle kyllä pääsee, mutta rannan jälkeinen metsä/viidakko on sen verran rehevää että ilman viidakkoveistä ei sinne asiaa ole. Sovimme sy Yoldian kanssa uudesta purjehduskilpailusta lauantaille, suuntana islas San Jose, matkaa 15nm.

26.04.2014 Lauantai aamuna Mikko putsaili veneen vesirajaa Panaman mustasta töhnästä snorklaamalla. Vesirajan yläpuolella oli myös tuhansittain pienen pieniä rapuja, jotka pesun aikana levisivät avuttomina virtaavaan veteen. Mutta kaikki ravut eivät ihan avuttomia olleetkaan ja kun Mikko nousi vedestä,  putsaten myös itseään kymmenistä ravuista niin pari kaveria sujahti sitten Mikon vasempaan korvaan. Onhan se tietenkin mukavaa että päässä on kerrankin jotain, mutta täytyykö sen olla korvassa ja vielä RAPU! Itse ei rapuja saatu korvasta millään pois vaikka kaiken maailman keinoja kokeiltiin. Lopulta Mikko souteli sy Yoldialta hakemaan pilliä, jos ravut saisi vaikka imaistua pois. sy Yoldian kapteeni Karl oli tupakalla kannella ja Mikko käski puhaltaa tupakan savut suoraan korvaan, jos ravut vaikka ei pitäisikään savusta. Se alkoi heti tehota ja korvassa alkoikin tapahtua jotain liikettä. Karlin hakiessa lisää tupakkaa rapujen häätöön paikalle ilmestyi tuhansien mehiläisten parvi. Onneksi veneessä oli mukana myös Etelä- Afrikkalainen kaveri joka ilmeisen totutusti tiesi mitä tehdä. Hän käski kaikki matalaksi kannelle makaamaan liikkumatta, olisi tietysti voinut veteenkin hypätä, mutta keskellä tuollaista parvea ei hirveästi halua liikkua. Vajaan minuutin mehiläisparvi pörräsi(ääni oli todella voimakas) veneen ympärillä ja poistui. En haluaisi edes tietää miten pahaa jälkeä nuo pienet ötökät parvena olisivat voineet saada aikaan. No sitten jatkui taas rapujen ulos savustaminen. Ensimmäinen rapu tuli ulos kolmen yhtämittaa poltetun tupakan jälkeen. Onneksi Karlin keuhkot on treenattu hyvin tupakointia varten ja kolme putkeen ei tuntunut missään. Ensimmäisen ravun ulos tultua luultiin jo että nyt on kaikki hyvin, mutta elämä Mikon päästä ei ollut kuitenkaan loppunut. Siis Karlille lisää tupakkaa huuleen ja pari tupakkaa myöhemmin viimeinenkin rapu tuli pois.
           Aamun puuhasteluiden jälkeen olikin aika startata purjehduskilpailu. Alku ei ollut kovin lupaava kilpailulle, vettä satoi eikä tuulta ollut lainkaan. Noin tunnin koneajon jälkeen sade lakkasi ja kevyt tuulenhönkäys alkoi. kilpailu siis alkoi ja menimme täysin purjein parhaimmillaan jopa lähes 3kt, tähän oli tietysti laskettu jo mukaan 1kt myötävirta. Jotenkin ihmeen kaupalla Homeless oli selkeästi nopeampi kevyessä sivutuulessa ja tuulen taas tyynnyttyä tunnin kuluttua oli sy Yoldia jäänyt jo n. 0.5nm taaksemme. Alkoi taas moottorein eteneminen, ajoimme niin lähellä toisiamme että pystyimme helposti keskustelemaan keskenämme. 6nm ennen ankkuripaikkaamme alkoi tuulla, nyt vastaan jo kohtalaisella voimalla. Siispä kisa aloitettiin taas. Homelessin isopurje oli jo paketissa mutta aukihan se piti saada ja sy Yoldia sai etumatkaa. Nyt edettiinkin jo 5-6kt vauhteja. Muutamien halssin vaihtojen jälkeen olimmekin perillä ja jälleen Homeless ylivoimaisena voittajana. Homelessin vauhtia kyllä ihmettelen kun se kuitenkin oli täydessä diesel, vesi yms. lastissa ja painoa varmaan n.5tonnia. Ehkä pitäisi ihmetellä vain sy Yoldian hitautta?
Ankkuripaikkamme oli jälleen kaunis ja olimme lahdukan ainoat veneet. Swelli (aallot) pääsivät kuitenkin aika reilusti heiluttelemaan veneitä eikä elämä veneessä ollut kovin helppoa. Valmistimme Homelessilla koko porukalle illalla ruuat ja jätimme hyvästit sy Yoldialle. Ehkä näemme seuraavan kerran Marquesasin saarilla. Sunnuntaina sy Yoldia lähti takaisin kohti Panama cityä. Me jäimme vielä yhdeksi päiväksi ankkuriin kun swellikin oli jo helpottanut eikä sää suosinut Galapagokselle lähtöön.

Vesiraja laski hieman puolessa tunnissa

Karut on puun juuret, ylävedellä aina veden alla

kisa käynnissä (sy Yoldia, SWE)

Kesken kisan tuuli loppui

Sateenkaari tai siis ympyrä auringon ympärillä (kuvassa ei todellinen kauneus näy )

Homeless sai lahjoituksena uuden aurinkopaneelin kaiteeseen, kiitos sy Wonju