28.04.2014 maanantaina klo 07.15 nostettiin ankkuri ja lähdettiin kohti Galapagosta. Aluksi päästiin hienosti kolme tuntia purjein, mutta sitten tuuli loppui. Onneksi oli kevyttä myötävirtaa ja pääsimme etenemään moottorilla pieniä kierroksia käyttäen yli 4kt vauhtia. Tiistaina sitten kääntyikin virrat vastaisiksi ja tuulikin alkoi puhaltaa vastaan. Tietenkin myös aallokko tuli suoraan vastaan ja se oli lyhyttä ja korkeaa, kuin Itämerellä. Aallokko tappoi vauhtimme todella tehokkaasti. Kryssimisestä ei tullut mitään. Meidän oli tarkoitus ensin matkata isla Mapelon suuntaan eli suoraan etelään ja sieltä ottaa sitten suunta kohti Galapagosta. Aina kun yritimme kryssiä niin suuntamme oli joko itä tai länsi, ei siis etelä mihin halusimme. Ongelma oli kryssiessä virta joka nappasi veneestämme kiinni ja vei meidät aivan muualle mihin oli tarkoitus. Siis matkaa tehtiin vain moottorin voimin. Saimme vielä tiistaina niskaamme aivan älyttömän ukkosrintaman, se kesti useita tunteja ja tuulta saatiin joka suunnasta. Keskiviikkona näimmekin jo aamusta isla Mapelon, tuuli tuli suoraan päin ja vastavirtaa oli nyt jo n. 1.5kt. Matka eteni nyt vain n.1.5kt vauhdilla, koska emme halunneet käyttää moottoria isoilla kierroksilla polttoaineen kulutuksen vuoksi. Vielä illalla isla Mapelo oli edelleen näkyvissä. Alkoi tulemaan melko turhauttava olo, koska olimme edenneet lähes kolme vuorokautta moottorilla ja päässeet n.300nm. Jos vastavirta ja tuulet eivät olisi muuttuneet, emme mitenkään olisi päässeet ainakaan moottorin voimin Galapagokselle. Välillä mielessä kävi jopa kääntyä takaisin Panamaan... Päätimme kuitenkin ajaa moottorilla vielä vuorokauden ja katsoa josko jotain parempaa olisi tulossa. Se kannatti, vastavirrat alkoivat heiketä ja hurrasimme jopa siitä että vastavirtaa oli vain enään yksi solmu. Tuuletkin kääntyivät sen verran että pääsimme suurinpiirtein jo oikeaan suuntaa. Pikkuhiljaa vastavirrat katosivatkin kokonaan ja saimmekin nauttia myötävirroista matkan neljä viimeistä päivää (0.2-1.0kt). Jokapäivä jouduimme ajamaan muutamia tunteja koneella tuulen loputtua, mutta aina ne taas kuitenkin heräilivät. Purjeita joutui säätämään todella usein, ja hommassa oli jo sellaista tekemisen meininkiä. Ei siis pelkkää paratiisissa purjehdusta tasaisessa myötätuulessa. Matkasta n.500nm mentiin niin että varvaslistat olivat vesirajanamme (siis aika kallellaan). Kun matkaa oli jäljellä 240nm ja oli maanantai aamu päätimme että perille pääsisimme keskiviikkona valoisan aikaan, vaikka pelkällä moottorilla. Pääsimme kuitenkin 90% ajasta purjein. Pimeällä ei Galapagokselle kannata saapua, sillä elektroniset kartat eivät pidä paikkaansa, ja muutenkin veneiden valaistukset ankkurissa voi olla mitä sattuu. Perille pääsimmekin keskiviikkona ja ankkuri oli pudotettu pohjaan klo12.10 paikallista aikaa. Reissuun meni siis hieman yli 9 vuorokautta ja matkaa taitoimme vähän yli 900nm.
Matkalla oli kaksi varsinaista ongelmaa ja molemmat niistä liittyivät moottoriin. Ensimmäinen ongelma sattui tietenkin yöllä. Moottorimme meinasi keittää, koska jäähdytysvesi ei kiertänyt. Ongelman aiheuttajaa ei ollut ihan helppo löytää ja se vaatii vielä hieman selvittelyjä. Merellä se saatiin kuitenkin korjattua vaihtamalla yksi jäähdytysvesiletku, joka oli "sulanut" lyttyyn (vika vai seuraus?). Sen olen jo aikaisemmin havainnut, että moottorimme raakavesipumppu tiputtaa vettä akselinsa puolelta, mutta vain muutamia tippoja... Ei siis pitäisi aiheuttaa tälläisiä ongelmia, mutta korjata täytyy sekin. Täytyy Tapimeriltä kysyä kuuluisiko takuun piiriin kenties. (saattavat jotain jopa lupailla, mutta tuskin mitään toteuttaavat). . Toinen ongelma sattuikin kun olimme 4nm päässä ankkuripaikastamme ja 2nm päässä rannasta jossa aallot murtuvat. Moottorimme päätti yksinkertaisesti vain sammua. Tietenkin heti yritimme startata mutta ei käynnistynyt, vilkaisu tankkiin kertoi että yli puolitankkia jäljellä. Olimme sen verran lähellä rantaa, heikossa tuulessa ja tietenkin mukana oli ystävämme virta joka vei kohti rantaa. Onneksi purjeet oli ylhäällä ja saimme purjehdittua rannan suuntaisesti niin että emme ajautuneet lähemmäksi rantaa. Päätelmät oli että jos tankissa on dieseliä niin sitten on polttoainejärjestelmässä ilmaa, ja niin olikin. Ilmaus ei onnistunut ihan niinkuin elokuvissa ja manuaalinen polttoainepumpun vipu jäi heti käteen, siis starttimoottorilla hoidettiin ilmaukset ja monen yrityksen jälkeen saatiin moottori taas pelaamaan. Se mistä tämä vika johtui on selvittämättä, mutta täytyy nyt vaihdella ainakin suodattimet jne. jos vaikka vian aiheuttaja löytyisi.
Täällä päiväntasaajan kulmilla seilatessa on tälläiselle järvipurjehtialle muutama uusi asia mitä täytyisi ymmärtää. Täällä on sellaisia luonnonilmiöitä kuten Intertropical Convegerse Zone (ITCZ) ja El Niño (tänä vuonna?). Näistä kahdesta en jaksa enempää nyt selitellä, mutta googlettamalla näistä löytyy tietoa todella paljon.
Mieleen jääneitä asioita matkalta:
Ilmanpaine tipahti lyhyessä ajassa 7mb. Odotimme jotain kauheaa, mutta mitään ei tapahtunut ja neljän tunnin kuluttua ilmanpaine olikin jo noussut 5mb.
Tonnikalatroolari ilman AIS-lähetintä ja sillä apuna helikopteri paikantamassa tonnikalaparvet.
Lentokone lensi puolessä välin matkaa n.200m päästä meistä. Ilmeisesti jokin valvontakone kun sen katollakin oli älyttömän kokoinen tutka.
Opimme että älä kalasta öisin, voit saada lintuja...
Joka yö lintuparvi kalasti Homelessin ympärillä (käyttivät luultavasti kulkuvalojamme hyväkseen).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti