Torstaina 24.04.2014 klo 06.50 nostettiin ankkuri ja lähdettiin kohti Las Perlasin saaria. Panaman niin jo tutuksi tulleeseen tapaan tuulet puuttuivat ja kone sai hoitaa kulkupuolen n.40nm. Matkan aikana saatiin ihastella taas pitkästä aikaa delfiinejä, niitä varmaan viimeksi nähty jossain tuolla Atlantin Euroopan puoleisilla vesillä. Perille pääsimme isla Bayonetan saaren itäpuolelle n.klo 15.30. Saarella on hieno kaunis hiekkaranta ja mikä kaikkein parasta, ei yhtäkään muuta venettä. Perillä saimmekin nauttia sitten todellisesta rauhallisuudesta, ihanaa pitkästä aikaa. Seuraavana aamuna herätessämme huomasimme että olimme saaneet naapurin, sy Yoldia ( albin vega 27) oli tullut perässämme yötämyöten viikonlopun viettoon Las Perlasille. Alunperin olimme suunnitelleet purjehduskilpailua Yoldian kanssa Perlasille, mutta me aamuvirkkuina lähdimme etukäteen, koska halusimme perille valoisan aikaan. Saarien tutkiminen ei ollut ihan helppoa, rannalle kyllä pääsee, mutta rannan jälkeinen metsä/viidakko on sen verran rehevää että ilman viidakkoveistä ei sinne asiaa ole. Sovimme sy Yoldian kanssa uudesta purjehduskilpailusta lauantaille, suuntana islas San Jose, matkaa 15nm.
26.04.2014 Lauantai aamuna Mikko putsaili veneen vesirajaa Panaman mustasta töhnästä snorklaamalla. Vesirajan yläpuolella oli myös tuhansittain pienen pieniä rapuja, jotka pesun aikana levisivät avuttomina virtaavaan veteen. Mutta kaikki ravut eivät ihan avuttomia olleetkaan ja kun Mikko nousi vedestä, putsaten myös itseään kymmenistä ravuista niin pari kaveria sujahti sitten Mikon vasempaan korvaan. Onhan se tietenkin mukavaa että päässä on kerrankin jotain, mutta täytyykö sen olla korvassa ja vielä RAPU! Itse ei rapuja saatu korvasta millään pois vaikka kaiken maailman keinoja kokeiltiin. Lopulta Mikko souteli sy Yoldialta hakemaan pilliä, jos ravut saisi vaikka imaistua pois. sy Yoldian kapteeni Karl oli tupakalla kannella ja Mikko käski puhaltaa tupakan savut suoraan korvaan, jos ravut vaikka ei pitäisikään savusta. Se alkoi heti tehota ja korvassa alkoikin tapahtua jotain liikettä. Karlin hakiessa lisää tupakkaa rapujen häätöön paikalle ilmestyi tuhansien mehiläisten parvi. Onneksi veneessä oli mukana myös Etelä- Afrikkalainen kaveri joka ilmeisen totutusti tiesi mitä tehdä. Hän käski kaikki matalaksi kannelle makaamaan liikkumatta, olisi tietysti voinut veteenkin hypätä, mutta keskellä tuollaista parvea ei hirveästi halua liikkua. Vajaan minuutin mehiläisparvi pörräsi(ääni oli todella voimakas) veneen ympärillä ja poistui. En haluaisi edes tietää miten pahaa jälkeä nuo pienet ötökät parvena olisivat voineet saada aikaan. No sitten jatkui taas rapujen ulos savustaminen. Ensimmäinen rapu tuli ulos kolmen yhtämittaa poltetun tupakan jälkeen. Onneksi Karlin keuhkot on treenattu hyvin tupakointia varten ja kolme putkeen ei tuntunut missään. Ensimmäisen ravun ulos tultua luultiin jo että nyt on kaikki hyvin, mutta elämä Mikon päästä ei ollut kuitenkaan loppunut. Siis Karlille lisää tupakkaa huuleen ja pari tupakkaa myöhemmin viimeinenkin rapu tuli pois.
Aamun puuhasteluiden jälkeen olikin aika startata purjehduskilpailu. Alku ei ollut kovin lupaava kilpailulle, vettä satoi eikä tuulta ollut lainkaan. Noin tunnin koneajon jälkeen sade lakkasi ja kevyt tuulenhönkäys alkoi. kilpailu siis alkoi ja menimme täysin purjein parhaimmillaan jopa lähes 3kt, tähän oli tietysti laskettu jo mukaan 1kt myötävirta. Jotenkin ihmeen kaupalla Homeless oli selkeästi nopeampi kevyessä sivutuulessa ja tuulen taas tyynnyttyä tunnin kuluttua oli sy Yoldia jäänyt jo n. 0.5nm taaksemme. Alkoi taas moottorein eteneminen, ajoimme niin lähellä toisiamme että pystyimme helposti keskustelemaan keskenämme. 6nm ennen ankkuripaikkaamme alkoi tuulla, nyt vastaan jo kohtalaisella voimalla. Siispä kisa aloitettiin taas. Homelessin isopurje oli jo paketissa mutta aukihan se piti saada ja sy Yoldia sai etumatkaa. Nyt edettiinkin jo 5-6kt vauhteja. Muutamien halssin vaihtojen jälkeen olimmekin perillä ja jälleen Homeless ylivoimaisena voittajana. Homelessin vauhtia kyllä ihmettelen kun se kuitenkin oli täydessä diesel, vesi yms. lastissa ja painoa varmaan n.5tonnia. Ehkä pitäisi ihmetellä vain sy Yoldian hitautta?
Ankkuripaikkamme oli jälleen kaunis ja olimme lahdukan ainoat veneet. Swelli (aallot) pääsivät kuitenkin aika reilusti heiluttelemaan veneitä eikä elämä veneessä ollut kovin helppoa. Valmistimme Homelessilla koko porukalle illalla ruuat ja jätimme hyvästit sy Yoldialle. Ehkä näemme seuraavan kerran Marquesasin saarilla. Sunnuntaina sy Yoldia lähti takaisin kohti Panama cityä. Me jäimme vielä yhdeksi päiväksi ankkuriin kun swellikin oli jo helpottanut eikä sää suosinut Galapagokselle lähtöön.
Heheh! Viikon paras! Sait vaikkuputsauksen samalla. Hyvä, ettei mennyt nenään. Ensiapulaukussa kannattaa siis pitää myös tupakkaa.
VastaaPoistaPaljon onnea Jonnulle, toivottavasti on ollut kiva synttäripäivä! Olipas hurja raputarina, onneksi päättyi hyvin. :) Ihanaa reissunjatkoa ja paljon terkkuja meiltä kaikilta!
VastaaPoista-Jossu, Markus ja Lumi