lauantai 10. toukokuuta 2014

Maahan kirjautuminen Galapagoksella, Santa Cruzissa

Kun olimme turvallisesti päässeet perille ja laskeneet ankkurit keulasta ja perästä paikallisen tavan mukaan, soitimme vesitaksin. Taksi tulikin pian ja pääsimme rantaan, hinta oli 0.60$/per naama. (Omaa kumivenettä ei suositella käytettäväksi koska merileijonat voi upottaa ne helposti...)
Marssimme rantaan päästyämme Port Captainin toimistoon ja ilmoitimme että haluamme kirjautua sisään. Hetken päästä selvisi että tarvitsemme agentin hoitamaan maahantulomuodollisuudet. Toimistolta soittivat paikalle agentin ja hommissa päästiin eteenpäin. Meille ilmoitettiin että menkää takaisin veneelle ja sinne tulisi 16.00 aikoihin tulli yms. hoitamaan muodollisuudet. Palasimme siis veneelle (voi olla että käytiin siinä matkalla ravintolassa syömässä). Klo15.30 Veneellemme saapui agentti ja kolme eri virkailijaa. Aikaa kului n. 20min ja meille ilmoitettiin että seuraavana aamuna tulee vielä joku tarkistamaan veneen, koska meiltä puuttui sertifikaatti veneen puhtaudesta ja jostain... Aikaa kului tunti ja vesitaksi ajoi taas kohti venettämme ja joku sen keulassa kuvasi venettämme. Saimmekin nyt vieraiksemme neljä eri virkailijaa sekä agenttimme ja nyt veneestämme kuvattiin roskikset, puhdistusainepulloja ja vaikka mitä muuta. Tällä kierroksella saimme myös leimat passeihimme ja jotain muita lappusia. Hommat oli ohi noin puolessa tunnissa ja väki poistui jälleen vesitaksilla. Seuraavana aamuna saapui paikalle "tarkastaja" (myrkyttäjä) joka myrkytti veneemme moskiittojen varalta. Homma kesti n.30sekuntia ja meille ilmoitettiin että puoleen tuntiin ei saa mennä sisälle veneeseen. Saimme hienon sertifikaatin vesileimoin ja hologrammein, että veneemme on puhdas. Nyt saimmekin laskea keltaisen Q lipun ja olimme virallisesti maassa. Tämä lysti kustansi yhteensä 720$ joista 150$ meni agentille.

Ennakkoon olimme kuulleet kauhutarinoita pohjan puhtaudesta ja sen tarkastuksista, mutta meiltä sitä ei edes tarkastettu. Kysyivät kyllä pohjanmaalaksestakin sertifikaattia kuten monesta muustakin, mutta eihän meillä ole. Kaikesta selviää kun on asenne kohdallaan ja hymy huulessa. Muutenkin kaikki muodollisuudet menivät naurun ohella vitsejä vääntäen kuka milläkin kielellä. Täällä todella harva puhuu englantia ja suomea luultavasti vielä harvempi.

Ilmeisesti San Cristobalin saarella pohjat tarkastetaan, ja tämä lysti sitten kustantaa 100$. Jos pohja on likainen niin joutuu purjehtimaan aluevesien ulkopuolelle pesemään pohjaa jonka jälkeen tääs voi palata.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti