Belitong kuvia/photos

Belitong kuvia/pictures

Indonesiassa ei voi välttyä kuvaus pyynnöiltä.

Usein saisi olla kuvattavana aivan väsymykseen asti ja joskus on vain pakko kieltäytyä

Just a normal day on the beach in Indonesia:)

Sininen järvi, joka oli skootteri matkallamme yksi nähtävyys.

Kerrankin menee niin että kuvassa paremman näköinen, kuin livenä.

Danau Kaolin, also known as blue lake. It was born when water started collecting in a kaolin mine. Have to say it looks much better in picture.

Paikallis musisointia

Local music instruments

Tanssiesitys jossa samaa jatkui n.2tuntia

2hours dance performance

Jos roskia ei kierrätetä niin sitten paikalliset polttaa ne.

Poliisisaattueemme

Police car in front of our busses

Paikallinen nähtävyys

Vanha tina kaivos

An old tin mine

Lihansyöjäkasvi josta Mikko hörppäsi mehut

Carnivorous plant. Mikko drank it's juice.

Matteo keräämässä almuja

Our italian friend Matteo

Tappeluksihan se meni kiinalaisen temppelin edustalla.

Mikko kokeili paikallista kamppailulajia (Beripat) jossa tarkoitus saada toisen selkään skraiduja

Voittaja on se jolla vähiten skraiduja selässä.

Local martial arts Beripat. Mikko got to try it  by the chinese temple. There you try to hit each other on back. The one who has more scratches on back loose. Mikko won that fight.

Toinen kiinalaistemppeli ja nyt erilainen tanssiesitys

By chinese temple

Nuoret ei tuota esitystä ihan ensi kertaa varmaankaan kokeilleet.

Paikallisten hymy valloittaa ja saa aina hyvälle tuulelle

Pikku snäkkiä, myöhemmin pöytään kannettiin paljon muutakin

Yammy lunch!

Lisää tanssiesityksiä

More dancing. After their performance, sailors were dancing with them.

"BUBU" on jonkin sortin henki jota vastaan on taisteltava

"Bubu" (that white thing) is a spirit and some local guys were fighting with it.

Isomies painii ja hävisi

Big man fighting with Bubu

Mies näytti oikeasti kaikkensa antaneelle ja paikalliset uskovatkin 

henkimaailman touhuihin. 

Kulttuurierot ovat suuret ja kaikkea ei länkkäri aina ymmärrä, mutta kuulemma tapahtuma oli erittäin pelottava paikallisten mielestä.

Big man looking very tired after fight. For us its sometimes hard to understand that spiritual world they are living in. Their fear was real.

Krokotiili on koko elämänsä asunut tässä naurettavan kokoisessa altaassa.

Paikalliset tarjosivat vielä tikkua että olisi saanut tökkiä, ei kiitos.

Crocodile in a small cage. We got very sad after seeing that.

Suloinen pikku apina, onneksi hieman paremmissa oloissa kuin kroko.

Tarsius...He had a little bit more room than crocodile.

Jonnu pyörähtelee kiven päällä, jokin paikallinen juttu se sekin vissiin on...

"Dancing" on a rock...

Miss Belitong laulamassa kahvilassa

Miss Belitong performing for us. What a great voice!

Seuraavan päivän lehdessä oli iso jutta tapahtumasta

Etusivulla vieläpä!

One day there was a story and picture of us sailors

Bali, Lovina ja matka Belitongille 600nm

Meillä oli Balista ennakkoon käsitys että turistea vilisee kaikkialla ja niinhän se monin paikoin olikin. Olimme tosin vain Lovinan alueella pohjoisessa. Alue on muutenkin tunnettu hieman rauhallisempana alueena. Balista tekee erilaisen myös uskonto, suurin osa asukkaista on hinduja. Ensimmäisenä mieleen tuli Thaimaa, rakennusten tyyli ja vehreä luonto. Myös katukauppiaat olivat jo hieman tyrkyttävämmällä otteella tarjoassa tuotteitaan. 
Toisaalta ei tarvinnut mennä kauaskaan turisti alueelta ja oltiinkin jo jälleen aidon Indonesian parissa... Singaraja oli ihan mukavan oloinen kaupunki, ja siellä ei enään aina englannillakaan pärjännyt ja turisteja ei katukuvassa vilissyt(Päivä reissu bussilla).
Lovinassa oli ankkurissa myös muutama muukin vene ja ranta-alueen ravintolat muistutti Gili saarten tarjontaa. Listat englanniksi ja paljon länkkäriruokaa tarjolla. Hinnat oli hieman edullisempia kuin Gileillä ja ateriatkin isompia.

Balilla vietettyjen mukavien päivien jälkeen otettiin suunnaksi Belitong saari jonne matkaa oli n.600nm. Tuon matkan reilut viisi vuorokautta ottivat todella voimille. Ainoastaan ensimmäisenä päivänä päästiin purjein ja loput neljä moottorin voimin.  Jatkuvana ongelmana oli jatkuva tähystämisen tarve, sitä seuraava väsymys. Verkkomerkkejä, kalastus hässäköitä, veneitä, laivoja ja roskaa meri pullollaan.
Ilmeisesti myös paikalliseen tapaan kuuluu, että jos on ollut huonoa onnea kalasaaliin suhteen niin auttaa kun ajaa toisen veneen edestä poikittain ohi. Ilmeisesti myös parempi mitä lähempää. Olikin hienoa kokea yhtenä päivänä yksi oikeasti läheltäpiti tilanne ja pari muuta joissa sai kyllä kirota riittävästi.
Paikalliset saattaa ajaa veneen rinnalla samaan suuntaa ja yhtä äkkiä kääntää 90° suoraan eteen. Ilmeisesti eivät halua kuitenkaan törmätä. Kuitenkin kuin n.20-30 metrinen kalapaatti on sinusta n.10 metrinpäässä ja hilaa vielä perässään jotain perkeleen verkkoa niin se kyllä saa kodittoman kipparin hiukset nousemaan pystyyn(ehkä myös sykkeen taivaisiin). Eihän sellaisessa auta muu kuin vetää 180° käännös, kun ei sen perkeleen verkon tai troolinkaan yli voi vetää. Normaalisti tilanteista selvittiin kyllä ihan vain vauhtia hidastamalla... Purjehdus on Indonesiassa niin rentouttavaa.
Ainiin ja se kaikki roska vielä lisäksi. Onhan se mukavaa kun saa mennä kesken purjehduksen sukeltamaan muovipussia pois potkurista(tapahtui kaksi kertaa matkallamme, aikaisemmin ei koskaan). Matkaa taitettiin 595nm ja keskinopeus oli 4,63kt.
Kyseinen matka meni kirkkaasti Top 3 paskimmat matkat listalle! Voihan se toki myös olla että aika on vain kullannut noita aikaisempia purjehduksiamme...

Perille Belitongille saavuttiin mukavasti paria tuntia ennen auringon laskua. Paikalla oli n.20 muutakin venettä ankkurissa. Sail Indonesia Rally oli samaan aikaan paikalla ja myös vanha tuttumme Matteo. Tuo Italian lahja maailmalle järjestikin meille väsyneille matkalaisille takeway sapuskat rannan ravintolasta ja saimme otta rennosti päästyämme ankkuriin. Uni tulikin silmään jo hyvissä ajoin ja nukuttiin ensimmäinen yö kuin tukki.