Meillä oli Balista ennakkoon käsitys että turistea vilisee kaikkialla ja niinhän se monin paikoin olikin. Olimme tosin vain Lovinan alueella pohjoisessa. Alue on muutenkin tunnettu hieman rauhallisempana alueena. Balista tekee erilaisen myös uskonto, suurin osa asukkaista on hinduja. Ensimmäisenä mieleen tuli Thaimaa, rakennusten tyyli ja vehreä luonto. Myös katukauppiaat olivat jo hieman tyrkyttävämmällä otteella tarjoassa tuotteitaan.
Toisaalta ei tarvinnut mennä kauaskaan turisti alueelta ja oltiinkin jo jälleen aidon Indonesian parissa... Singaraja oli ihan mukavan oloinen kaupunki, ja siellä ei enään aina englannillakaan pärjännyt ja turisteja ei katukuvassa vilissyt(Päivä reissu bussilla).
Lovinassa oli ankkurissa myös muutama muukin vene ja ranta-alueen ravintolat muistutti Gili saarten tarjontaa. Listat englanniksi ja paljon länkkäriruokaa tarjolla. Hinnat oli hieman edullisempia kuin Gileillä ja ateriatkin isompia.
Balilla vietettyjen mukavien päivien jälkeen otettiin suunnaksi Belitong saari jonne matkaa oli n.600nm. Tuon matkan reilut viisi vuorokautta ottivat todella voimille. Ainoastaan ensimmäisenä päivänä päästiin purjein ja loput neljä moottorin voimin. Jatkuvana ongelmana oli jatkuva tähystämisen tarve, sitä seuraava väsymys. Verkkomerkkejä, kalastus hässäköitä, veneitä, laivoja ja roskaa meri pullollaan.
Ilmeisesti myös paikalliseen tapaan kuuluu, että jos on ollut huonoa onnea kalasaaliin suhteen niin auttaa kun ajaa toisen veneen edestä poikittain ohi. Ilmeisesti myös parempi mitä lähempää. Olikin hienoa kokea yhtenä päivänä yksi oikeasti läheltäpiti tilanne ja pari muuta joissa sai kyllä kirota riittävästi.
Paikalliset saattaa ajaa veneen rinnalla samaan suuntaa ja yhtä äkkiä kääntää 90° suoraan eteen. Ilmeisesti eivät halua kuitenkaan törmätä. Kuitenkin kuin n.20-30 metrinen kalapaatti on sinusta n.10 metrinpäässä ja hilaa vielä perässään jotain perkeleen verkkoa niin se kyllä saa kodittoman kipparin hiukset nousemaan pystyyn(ehkä myös sykkeen taivaisiin). Eihän sellaisessa auta muu kuin vetää 180° käännös, kun ei sen perkeleen verkon tai troolinkaan yli voi vetää. Normaalisti tilanteista selvittiin kyllä ihan vain vauhtia hidastamalla... Purjehdus on Indonesiassa niin rentouttavaa.
Ainiin ja se kaikki roska vielä lisäksi. Onhan se mukavaa kun saa mennä kesken purjehduksen sukeltamaan muovipussia pois potkurista(tapahtui kaksi kertaa matkallamme, aikaisemmin ei koskaan). Matkaa taitettiin 595nm ja keskinopeus oli 4,63kt.
Kyseinen matka meni kirkkaasti Top 3 paskimmat matkat listalle! Voihan se toki myös olla että aika on vain kullannut noita aikaisempia purjehduksiamme...
Perille Belitongille saavuttiin mukavasti paria tuntia ennen auringon laskua. Paikalla oli n.20 muutakin venettä ankkurissa. Sail Indonesia Rally oli samaan aikaan paikalla ja myös vanha tuttumme Matteo. Tuo Italian lahja maailmalle järjestikin meille väsyneille matkalaisille takeway sapuskat rannan ravintolasta ja saimme otta rennosti päästyämme ankkuriin. Uni tulikin silmään jo hyvissä ajoin ja nukuttiin ensimmäinen yö kuin tukki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti