Gili Airille pyyhkäistiin Medana baystä n.tunnin matka moottoroiden. Heti alkuun kävi jo selväksi että on tultu massaturismin pariin, Ferryt ja pikaveneet ja mitkä milloinkin viuhtoivat lahdukalla älytöntä tahtia. Napattiin mooring/poiju sitten suunnattiinkin jo rantaan. Oltiin sen verran lähellä rantaa ettei perämoottoriakaan tarvinnut laittaa, soutaenkin jaksoi.
Rantaan päästyä alkoi selvitä että kaikki saarella on vain turisteja varten. Se oikeastaan kyllä oli jo tiedossakin ja välillä vaihtelu piristää. Vähän länkkäriruokaa ja laiskaa elämää rannan rafloissa löhöten ja kevyestä tuulen vireestä nauttien. Hintataso oli tietysti korkeampaa, mutta ei kallista. Helposti löytyi sapuskat n.2€/ateria, riippuen hieman mitä söi.
Gili Air ei ole iso, saaren kävelee ympäri n. 1,5h, Saarilla liikutaan kävellen, hevosrattailla sekä polkupyörillä. Polttomoottori päristimet loistivat poissaolollaan, muutama sähköskootteri näkyi.
Yhtenä päivänä hyppäsimme paikallisen veneen kyytiin ja käytiin pyörähtämässä, Gili Trawanganilla. Meininki siellä olikin Gili Air x10, turisteja kaikkialla ja paljon. Jotenkin hieman jopa ahdistava. Paikkaa jotkut vertaavatkin Ibitzaan. Kaiken maailman sieniä kaupattiin jne.. No kyllä sieltä rauhallisia luksus Hotellejakin näytti löytyvän... Saarelta löytynee kyllä kaikkea moneen budjettiin... Pieni pintaraapaisu tästä paikasta ei ehkä koko todellisuutta kerro.
Ja hienoa että turismi tuo monelle paikalliselle työtä ja maalle tuottoa.
Syy miksi tuota naurettavaan n.5nm matkaa ei Homelessilla menty oli se ettei haluttu ankkuroitua 3kt virtauksien sekaan. Palasimmekin Gili Airille paikallis botskilla auringon alkaessa hämärtää..
Gili Airilta pyyhkäistiin yhden yön purjehdus Balin pohjois-osaan Lovinaan.
03.10.2016 Ankkuri tipautettiin n.15metrin veteen ja oli aika levätä. Yöllä ei tullut liikoja nukuttua kaiken maailman kalastus härpäkkeitä kun oli yö kyttäilty. Niin ja jälleen kerran tuo matka taittui moottorin voimin...
Sitten menee sekavaksi kun ei osaa kirjoittaa aikajärjestyksessä ja järjen kanssa.
Meillä oli Gili Airilla jo mastovalo lakannut toimimasta. Mastossa tuli ravattua edes takaisin milloin mitäkin yrittämässä. Paikallisilla veneillä on Indonesiassa sellaiset epilepsia/jouluvalot joita käyttävät. Gili Airin rautakaupasta sellaiset löyty Homelessiinkin. Hintaa oli 3€, Veden kestävä ja hämäräkytkimellä varustettu, sekä pattereilla toimiva. Otettiin heti kaksi, nyt on punaista,sinistä,vihreää ja jotain muutakin väriä vilkkumassa. Nyt paikallisetkin tietää yöllä että jotain edessä on varottava tai muuten saa epilepsia kohtauksen.
Lovinassa tuli mastossa jälleen pariin otteeseen käytyä ja lopulta vedettiin uudet sähköt maston sisään ja taas ankkurivalo loistaa myös siellä ihan kansainvälisten säännösten mukaisena.
Indonesiassa navigointi yöllä hieman erilaista kun ei voi millään tietää vilkkuuko jossain merimerkki, vene tai jokin muu hässäkkä. Myös usein voi kaikenlaista lillua ja olla ilman valoja, myös veneitä... Meriteiden säännöt täällä ilmeisesti sanookin että isomman oikeudella mennään, siis pienempi väistää. Paikalliset pikkuveneetkin kyllä saattavat ajella merellä poikittain edestä niin että välillä jää vain n.10metriä väliä.
Kerran jouduttu vapaalle laittamaan että ehtisivät pois edestä johon väkisin juuri ajaneet kanootilla. Silloin olisi Homeless kyllä isompi ollut ja siis sääntöjen mukaan oikeassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti