Hog island ja Carriacou 26.-31.1.2014

Sunnuntai aamuna lähdettiin Prickly baystä kohti Hog islandia.
Matka oli vain pari mailia. Paikka on tunnettu Roger's baarista, ja erityisesti sunnuntait ovat paikan parasta antia. Aamupäivästä sy Owaissan porukka käveli meitä sinne moikkaamaan ja söimmekin herkulliset kalalounaat. Veimme heidät sitten Secretharbouriin kumiveneellä. Matkalla saatiin myös ensikosketus koralleihin. Hieman moottorilla kutiteltiin korallia, onneksi ei edes maaliin naarmuja tullut. Kun palattiin takaisin Hogille olikin Roger's baarin ranta jo täynnä kumiveneitä ja paikallisten paatteja. Live musiikki soi ja se oli hyvää. Siellä mummut ja papat joraili ja lapset uivat. Paikalla oli todella paljon paikallisia ja myös veneilijöitä. Paikalle ei oikeastaan pääse ilman venettä, ja sinne on siis vartavasten tultava. Uskomattoman hieno kokemus.

Maanantaina aamusta kierreltiin hiukan Hogia jalan ja kumiveneellä. Päivällä tuli tylsää ja nostettiin ankkuri ja purjehdittiin st. Georgen edustalle ankkuriin.
Ankkuripaikan pohja oli kuin betonia eikä ankkuri tuntunut purevan millään. Ankkurointi yrityksiä tehtiin varmaan 10 ennenkuin se puri. Myös monilla muilla näytti samat ongelmat olevan.

Tiistai aamuna lähdettiin sitten kohti Carriacouta hieman ennen kahdeksaa. Alkumatka sujui ihan nätisti, mutta viimeiset 20nm olivat koko reissun top 3 surkeimmat purjehdukset listalla. Kovatuuli, iso aallokko, virta ja kaikki nämä tietysti vastaan. Siinä sitten ensin yritettiin kryssiä mutta todettiin homma toivottoman hitaaksi ja laitettiin moottori töihin. Pahimmillaan vauhtimme oli 2kt luokkaa. Kyyti oli todella pomppuisaa ja märkää. Myös aukijääneestä tuuletus venttiilistä saimme vettä sisälle litratolkulla. Perille pääsimme lopulta hieman neljän jälkeen. Tyrrel bayssä on onneksi todella hyvä pohja ankkuroitumiseen ja ankkurimme purikin heti tukevasti pohjaan. Olimme matkan jälkeen sen verran väsyneitä ettei edes kumivenettä jaksettu vesille laskea.

Keskiviikko aamuna herättiin pirteinä ja tiskattiin, pyykättiin. Sitten lähdettiin kohti Hillsboroughia kävellen. Jaksettiin kävellä n. 3/4 osaa matkasta. Meillä ei mitään karttaa tietenkään ollut ja nälkäisinä hyppäsimmekin bussiin. Kaupungilta löydettiinkin herkullinen lounas 10ec$ (alle 3€) hintaan.  Kun olimme saaneet mahat täyteen tutkailtiin paikkoja ja palattiin bussilla takaisin veneelle.

Torstaina herättiin tuttuun tapaan aikaisin. Mikko kävi mastossa tsekkauskäynnillä Jonnun vinssaamana. Vaihdettiin myös isopurjeen rikki mennyt latta.
Aamupäivällä lähdimme pikku kävelyretkelle. Maisemat olivat huikean hienot!
Retken päätteeksi kävimme ostamassa katukojuista vihanneksia. Täällä vihanneksista saa pulittaa enemmän kuin Grenadan pääsaarella. Löysimme myös halvan lounaspaikan, josta nappasimme ruuat mukaan 15ec$ hintaan( per naama). Ostamamme vihannekset maksoivat enemmän kuin ko. lounas! Ateria sisälsi runsaasti haudutettua kalaa, riisiä, salaattia ja vihanneksia.

Huomenna aamulla lähdemme kohti Union islandia. Siellä tarkoitus tavata Calimeran poppoo.

Hog island

Roger's bar

10ec$ lounas

Nää on mun maita nää!!! Carriacou

Enemmän koditon paatti.

Maisemia kävelyltä.

Vielä pieni pala Grenadan pääsaarta

Tänään kävimme hieman tarkemmin tutustumassa st. Georgeen ja ympäristöön. Siellä näkyi lähestyvä itsenäisyyspäivä (40v.) Joka on 07.02.2014. Sen vietto alkaa jo 01.02.2014 ja juhlat kestääkin koko viikon. Paikkoja koristeltiin kiivaasti...
Olisimme halunneet mennä katsomaan vesiputouksia, mutta kuulimme että näin kuivalla kaudella sitä hienointa hohtoa niistä ei saa irti. Siis teimmekin omatoimisen tutustumisen st. Georgeen. Huippu hetkinä mainittakoon paikallinen katuruoka. Kalaroti ja pussimehu 7EC$ eli n.2€ ja nälkä lähti, hyvää oli. Ruoka nautittiin rekan perävaunu vieressä kiven päällä. En välttämättä suosittele lennoin matkustaville, koska uskon että paikallinen bakteerikanta täytyy kyllä omaksua ennen tälläisiä nautintoja (voi olla Suomessa hygieniassa sanomista). 
Paluumatkalla tapasimme muutaman paikallisen pikku koululaistytön jotka olivat kovin kiinnostuneet meistä. Heillä oli ikää ehkä n. 6v ja halusivat koskettaa valkoista ihoa, ja kovasti kyselivät ollaanko naimisissa jne.. Halusivat tulla joskus veneelle juhlimaan ja sitten keskellä katua alkoikin tanssi kun pikku tytöt ja Jonnu alkoivat sheikkaamaan. HARMI kun kameraa ei silloin ollut kädenulottuvilla.

Roti on vähän kuin tortilla mutta täytteet intialais tyylisesti maustettuja

Ensimmäinen viikko Grenadalla

Ensimmäinen viikko Grenadalla vierähtänyt todella nopeasti hikisissä merkeissä.
Ollaan me täällä jotain saatu aikaankin, tai no se on suhteellinen käsite. Meidän työmäärä päivää kohti tuntuu olevan yksi asia päivässä ja loput on siestaa.
Ei näillä meriiteillä kyllä Suomen työmarkkinoilla paljoa hurrattaisi. Tänään tosin irroiteltiin ja tehtiin useampikin homma. Käytiin ostoksilla, pestiin pyykit, asennettiin uusi VHF antenni, joogattiin (Jonnu), tehtiin 90% valmiiksi uusi spiirapuomi. Varmaan tässä parinpäivän sisään yritetään liikkeellekkin päästä ja kohti pohjoista.

Ruoka touhuina olemme jatkaneet edelleen paljon ulkona syömistä. Paikallisten lounaspaikat on käyty testailemassa. Hyvää perusruokaa halvalla, Jonnu ihastui erityisesti callaloohon (jotain pinaatin tyyppistä). Sitä tänään myös ostimmekin ja huomenna yritämme siitä saada itse ateriaa aikaan, saa nähdä mitä tulee.

Niin, jaTampereelle kaavaillun raitiovaunun voi unohtaa, olen keksinyt sille korvaavan kulkuneuvon.
Mikäs muukaan kuin Karibian perus hiace bussi. Niitä vaan kymmeniä vetämään keskusta - Hervanta väliä, yhteen hiaceen menee n.15-20henkeä ja varmasti kulut jää alle ratikan. Niitä sitten vilistelee tiet ristiinrastiin ja kyydin saa luultavasti aina alle 2minuutissa. Joustavaa ja edullista kyytiä eikä edes bussipysäkkejä tarvita, riittää kuin menee vain oikean kadun varteen. Ainakin tyyli toimii todella hienosti Grenadalla, ja ilmeisesti myös muualla Karibialla?

Bussiasema st. Georgella

Siestaa viettämässä, Jonnu keinuu. Mikko syö paikallisen tekemää kalapiirasta (ilmainen ja rantakivellä paistettu)

SPOT

Tässä linkki spot sivuillemme jos sitä ei muuten löydy.

http://share.findmespot.com/shared/faces/viewspots.jsp?glId=0WpySy6fmbqPUjPqPGghVA8PFXC7qqnL6

aa

Prickly bay, Grenada

Matka Barbadokselta alkoi hikisissä merkeissä.
Kun tullista päästiin mentiin veneelle nostettiin kumivene kannelle, käynnistettiin moottori.
Seuraavaksi keulapurjeen nostinköyden kiristys, ja siitä seurasikin yllätys. Vinssiä ei juuri tarvinnut käyttää kun nostinköysi pamahti poikki.
Oli ilmeisesti jo atlantin ylityksellä kulunut pahoin. Ihmetyksen aihe oli vain se että leikkausjälki oli melko siisti ja osassa joka on n.2m maston sisällä. Lisää siis tutkimusta vaaditaan mikä sen aiheutti. No mutta, siinä pieni pähkäily ja ei muutakun mastoon kiipeämään ja varanostin köysi paikoilleen. Mastoon piti kiivetä siksi että varanostin oli otettu alas Atlantin ylityksen aikana... Homma kävi kuitenkin nopeasti ja noin kymmenessä minuutissa olikin jo ankkuri ylhäällä ja matka alkanut. Siinä olikin purjehtian triathlon: ensin soudetaan vastatuuleen, sitten kiivetään mastoon ja lopuksi vedetään ankkuri ylös jossa 40m ketjua ulkona.
No muuten matkamme meni ilman minkään sortin ongelmia ja olimmekin perillä paria tuntia ennen pimeän laskeutumista. Matka oli n.140nm ja aikaa kului 27h. Yksi tuttu britti venekkin bongattiin. Käytiin vielä illalla nostamassa rahaa automaatista sisään kirjautumista varten ja ostettiin muutama hedelmä hiacen lavalta. (ei oltu kyllä ihan laillisesti maissa)

Torstai aamuna vaihdettiin hiukan ankkuripaikkaa (kirkkaampaan veteen)
Siirtymisen jälkeen käytiin sitten hoitamassa sisäänkirjaukset ja tullimiehet olivat todella leppoisia. Siitä sitten moikkaamaan britti tuttuja ja saatiinkin heiltä hyviä vinkkejä perämoottorin hankintaan ja vielä kyyti rannalle (ihanaa ei tarvinnut soutaa). Kiersimme kolme paikkaa läpi ja lopputulos oli että palasimme takaisin veneelle uuden YAMAHA 5hp 2-t koneen kanssa. Se oli ainut kone mitä sai suoraan hyllystä, muissa merkeissä oli toimitusaika n.2 viikkoa. Yllätti kyllä että yamaha ei suinkaan ollut edes kallein, tosin ei se ollut halpakaan. Muut vaihtoehdot oli Tohatsu ja Mercury. Paperisota jota kävimme että kone saatiin ostettua  verovapaana, vei hetken aikaa matkojen takia. Välistä piti käydä tullissa hakemassa c 14 lappu ja palata taas liikkeeseen. Tullista onneksi saimme paluukyydin liikkeeseen eräältä virkailijalta kun eivät saaneet meille taksia hommattua. Hienoa palvelua. Sitten kone toimitettiin liikkeestä tulliin (pummittiin samaan kyytiin) ja sieltä meille. Onneksi tulli on ankkurilahtemme rannassa joten moottori saatiin suoraan paikoilleen.
Oli myös hyvä sattuma että vanha mercury vaati 2% bensaa,sillä uuden koneen sisään ajoon sitä tarvitaankin ja sitä oli valmiina sekoitettuna. Koneen kyljestä löytyy myös CE merkintä ja mukana jopa suomenkielinen vaatimustenmukaisuus todistus. Siis jopa luvallista tavaraa Suomeenkin rahdattuna?
Moottorille tehtiin heti kättelyssä rumennus, jotta vorot pysyisi kauempana. Päälle kiskaistiin Jack&Jonesin boxerit joita myös alushousuiksi kutsutaan. Ne meni sopivasti venyttämällä paikoilleen sekä toimivat myös samalla hyvänä aurinkosuojana moottorille, ja mikä tärkeintä saa koneen näyttämään rumalta.

Ensimmäisessä ankkuripaikassamme toimi jopa netti pätkimällä veneestä käsin. Nykyisessä taas saamme kaapattua yhteyden aina ehkä tunnin välein minuutiksi. Se kuitenkin riittää näin s.postin ja blogi teksin lähetyksiin.

Kuvia täältä laittelemme kun paremman netin ääreen istahdamme.

Auringolta täytyy suojautua

Kohti Grenadaa

Tänään lähdemme kohti Grenadaa. Matkaa on sinne n. 140nm eli reilu vrk on aikaa varattava.
Emme halua päätyä perille pimeän aikaan, joten aamu herätys oli klo 04.30 paikallista aikaa.
Sitten aamukahvit ja soutamalla hiekkarannalle josta taksilla tulliin ulos kirjautumaan.
Klo 06.15 päästiin sataman / tullin portille, mutta emme sisään. Paikka on vielä suljettu.
Paikka aukeaa joskus klo 06.00 joskus mutta nyt myöhemmin. Ehkä klo 07.00 eivät olleet portilla vielä varmoja.

Lähtö senkuin viivästyy, maasta ulos kirjautuessa täytyy maksaa 100$ paikallista rahaa. Meillä sattuu olemaan mukana 75.
kortilla ei voi maksaa ja automaatti löytyy vain kaupungista. Siis taksilla sinne ja takaisin.  V******

Klo 08.15 Ollaan käyty taksilla kaupungilta käteistä ja nyt odotetaan että rahastaja saapuu paikalle. Kukaan ei tiedä milloin hän saapuu.

Täällä kulmilla saa vain totutella tähän että mikään asia ei hoidu niinkuin elokuvissa tai no oikeastaan joku komedia tämä voisi olla.

Kuvia on tulossa heti lisää kun vain, on aikaa istua netin ääressä (jossain päin Grenadaa)

Meripelastus team Homeless

Täällä ankkuri lahdella hommat pyörii tavalliseen tapaan.
Meillä perämoottori toimii aina joskus, ja toinen airokin lähes rikki. Kovassa tuulessa soutu mahdotonta.
Välillä liftaillaan muiden kyydillä rantaan, välillä soudetaan ja uidaan.
Eipä täällä silti muillakaan ihan putkeen mene. Monilla ankkurit rakaa kovissa puuskissa.
Tänään viimeksi meidän viereiseltä 47 jalkaiselta katamaraanilta petti ankkuri. Nainen oli veneellä yksin mutta onneksi huomattiin tilanne ja soudettiin auttamaan (perämoottori ei käynnistynyt). Lopulta saatiin vene turvallisesti parin ankkurointi yrityksen jälkeen pysymään ankkurinsa varassa. Toki siinä sivussa onnistuttiin saamaan toiseen potkuriin jokin lakanakin. Mutta kaikki lopulta hyvin ja kertahan se on ensimmäinenkin ajaa katamaraanilla.

Torstaina kokoonnuimme rannalle kuuden venekunnan voimin ja vietettiin hauska ilta. Muuten ollaan putsailtu, laitettu venettä kuntoon, uitu, joogattu, ja lenkkeilty rannalla.

Alkuviikosta olisi tarkoitus lähteä kohti Grenadaa.
Niin ja uusi kamera saatiin myös hommattua (olympus tg-2) kuvien siirrossa tai paremminkin pienentämisessä on ongelmia joten niitä lisäillään joskus enemmän.

Välillä meitäkin hinattiin

Sateenkaaren päästä löytyy aina aarre (Homeless)

Riemuhyppyjä rannalla

Välillä vedessäkin

Hedelmäostoksilla

Illanviettoa rannalla

Aurinko paistaa ja vettä sataa

Olemme nyt täällä karibian auringon alla.
Sää täällä on jokseenkin vaihtelevaa ja saammekin vesisateita n.30min välein kovien tuulenpuuskien saattelemana.
Kun tuollainen puuska sitten kohdalle osuu on siinä ankkurit kovassa testissä. Olemme itse ankkuroituneetkin nyt n. 10 kertaa.
Nyt vasta tuntuu että ollaan saatu ankkuri pitämään ja ei voida ajautua muita päin sen mahdollisesti luistaessa. Pohja täällä on todella kovaa hiekkaa.

Keskiviikkona kun olimme vaihtaneet ankkuripaikkaa iski tuollainen kunnon puuska. Ankkurimme rupesi luistamaan ja niin teki myös yhden n.40jalkaisen Tanskalais veneen. Meillä oli onneksi vielä moottori käynnissä joten saimme homman hoitoon muutamassa minuutissa ja ankkurille löytyi pitävä paikka. Tanskalais veneessä tilanne oli hieman toinen. Siinä ei ollut ketään kyydissä ja se oli ajelehtimassa päin muita veneitä. Moni muukin ankkuripaikalla tilanteen havaitsi mutta ei juuri reagoinut mitenkään. Teräs vene ohitti tuulen viemänä kaksi venettä vain parin metrin etäisyydeltä. Siinä vaiheessa minä olinkin jo kumiveneellä mennyt kyseiseen paattiin ja yritin laskea lisää kettinkiä että ankkuri taas pitäisi. Siinä vaiheessa muutkin veneilijät alkoivat reagoimaan ja lopulta veneellä kävikin jo kuhina. Taisi siinä parhaillaan olla 6 eri miestä touhuamassa ja lisäksi merivartiosto. Loppupeleissä vene saatiin erään toisen veneen kylkeen kiinnitettyä niin että enempää vaaraa ei aiheitunut. Veneen omistajat saapuivakin sitten illan hämärtyessä ja aikaa koko hässäkkään oli siis kulunut kuusi tuntia.

Muuten täällä aika on kulunut kyllä nopeasti mutta maissa emme hirveästi ole ehtineet olla. Meidän pitäisi jostain saada vesitankkeihimme täydennystä ja yrittää löytää kameraan uusi akku, tai sitten kokonaan uusi kamera. Emme edes suoraan sanoen ole varmoja paljonko paikallinen aika on. Me heräämme kun aurinko nousee ja se on meille riittänyt päivärytmin pitämiseen.

Puhelimen käyttö täällä on muuttunut ihan törky hintaiseksi joten niihin emme juuri koske. Toki niihin voi viestejä lähettää, mutta puheluihin emme vastaa.

Atlantin ylitys

Lähdimme Atlantin ylitykselle 15.12.2013 klo 15.15 Pantheran Maijun ja Juhan sekä ranskalaisen Maxx Riden Hugoesin saattelemana. Kaksi ensimmäistä päivää menivät mukavasti ilman ylimääräistä häslinkiä. 17.-18.12. välisenä yönä klo 04.00 kuului pamahdus ja huomasimme  Spiirapuomin menneen poikki. Vauhtimme siis hiljeni ja yritettiin löytää uusi suunta, jottei keulapurje läpättäisi. Aamun valjetessa Mikko alkoi tuunaamaan rikkimenneestä puomista patenttiversiota. Patenttiversio kesti kokonaisen päivän ( pidempään kuin ajateltiin) ja sitten sekin hajosi.
Enään ei korjailtu ja jouduimme poikkeamaan optimituulikulmasta.
19.12. n.klo 15. iso aalto yllätti meidät ja tuli kuin varkain avotilaan ja luukusta sisään. Onneksi sisällä ei kastunut kuin matto ja karttapöytä jolla ei onneksi ollut mitään mikä olisi voinut kärsiä merivedestä. Saman aallon mukana huuhtoutui pelastusrenkaamme valon kera. Sitä lähdimme vasta-aallokkoon metsästämään ja saimmekin sen noukittua. Tulipahan harjoiteltua "mies yli laidan-tilannetta". Mikko sai samassa hässäkässä vekin silmäkulmaan. Onneksi ei kuitenkaan jouduttu siinä aallokossa tikkaushommiin.
20.12. n.klo 6 Jonnu huomasi veneen sähköjen kadonneen. Kaikki oli luonnollisesti pimeänä. Onneksi otsalamput olivat hyvin saatavilla. Sen jälkeen alkoi vianmetsästys ja vika oli korjattu n.  tunnin kuluttua. Syynä irti tärissyt johto.
21.12 Yöllä tuuli heikkeni ja pääsimme vain 3-4 solmua. Päivällä AIS hälytti toisen kerran viikon aikana. Kohde oli yhden mailin päässä, mutta mitään emme nähneet. Kovan tähystyksen jälkeen saimme havainnon soutajasta. Olimme itse tulleet siihen mennessä monta sataa mailia. On ne Atlantin yli soutajat vaan kovia tyyppejä!
21.-22.12 välisenä yönä tuuli koveni niin, että otimme purjeen alas ja ajelehdimme pelkällä mastolla 3-4solmua. Parin tunnin kuluttua tuuli heikkeni vähän ja otimme pienen kulman keulapurjeesta ja purjehdimme n.5 solmua. Yön mittaan lisäilimme purjeen pinta-alaa. Aallokko oli inhottava!
22.12. Nautimme aurinkoisesta päivästä. Laitoimme merivedestä kostean maton kuivumaan sprayhoodin päälle pyykkipojilla. Siinä se kuivuikin ehkä tunnin jonka jälkeen se lensi mereen. Sitä ei kuitenkaan saatu pelastettua, se upposi. Kuka laittaa yleensäkin maton kuivumaan kun tietää, että tuulenpuuska voi sen koska tahansa viedä!!??? No onneksi se oli vain matto...meitä lähinnä vain nauratti hölmöytemme.
Ensimmäinen viikko meni nopeasti.
Toisella viikolla ei ihmeempiä tapahtunut. Joulua vietimme syöden pipareita, sienirisottoa puolukkasurvoksen kera sekä suomalaisia karkkeja ja ruisnappeja.Kiitos Pakelle ihanasta puolukkasurvoksesta, Jonnun iskälle ja Tarjalle kiitos hyvistä sienistä, molempien äideille kiitos karkeista, Aulille ja Hanskille kiitos pipareista ja Härmälän telakalle kiitos maistuvista ruisnapeista. Muuten lueskelimme paljon ja annoimme tuuliperäsimen viedä.
Kolmannella viikolla tuulet alkoivat heikkenemään, emme kuitenkaan joutuneet ottamaan konetta käyttöön (muuta kuin akkujen lataamiseen). Huomasimme myös, että toinen akustomme ei toimi niin kuin pitäisi.
Uuden vuoden aattoa juhlistimme lättyjen merkeissä. Mikko nukkui vuoden vaihtuessa ja Jonnu oli vahtivuorossa.
2.1.2014 Nähtiin liberialainen laiva jolta kyselimme säätietoja. Samana päivänä meiltä pääsi kolme kultamakrillia karkuun. Päätimme investoida kunnon kalakoukkuun. Kyllä potutti nähdä ne vonkaleet lipuvan käsistämme! Sitä seuraavana päivänä näimme ylityksen ensimmäiset delffiinit.
4.1.2014 Huomasimme melko pienen hain seuraavan venettämme, sitä katselimme mielenkiinnolla.
Parina seuraavana yönä tuli inhottavia kovia tuulenpuuskia sateen kera. Ne onneksi kestivät vain hetken.
6.1.2014 jouduimme ensimmäistä kertaa koko ylityksen aikana ottamaan koneen purjeen avuksi.
7.1.2014. Saavuimme Barbadokselle ja ankkuroiduimme klo 15.15 UTC aikaa. Matkamme kesti siis tasan 23 päivää!!!

Pikainen yhteenveto matkasta.
Tuuliperäsin ajoi matkasta 98% autopilotti 1.8% ja käsin ohjattiin 0,2%.
Dieseliä kului n.40 litraa. Vettä n.180 litraa.
Spiirapuomin hajoaminen hidasti matkaa huomattavasti, jouduimme luovimaan myötätuulessa.
Isopurjeella teimme matkaa yhteensä 2vrk, muuten matka tehtiin keulapurjeella. Virsarilla ajo ilman spiirapuomia ei onnistu aallokossa.
Vahtivuorot meillä pyöri vain yö aikaan 2-3 tunnin vuoroissa. Sillä jaksoi useimmiten päivät ilman päiväunia.
Kuvia tulossa kuhan siirrämme niitä kamerasta tabletille...nyt rentoudumme ja nautimme;)