Kupangista Komodo saarille paineltiin 260nm koneen voimin. Tuulta ei ollut oikeastaan nimeksikään... Olimme päättäneet mennä ensimmäiseksi Rinca saarelle jolla elää komodo varaaneja, maailman suurimpia liskoja.
Olimme päättäneet yrittää päästä perille kahden yön tekniikalla, tarkoittaen siis että vauhti oli pidettävä jatkuvasti n.5kt kulmilla. Asiaa hankaloitti se että Komodo ja Rinca saaren välillä on kovia virtauksia jotka tähän vuodenaikaan puskevat pääosin vastaan. Siis pohjoisesta etelään, pahimmillaan jopa 12kt voimalla. Siis lähes 2x meidän veneen huippunopeus...
Onneksi matkan aikana ehdittiin hieman opiskella että niillä kulmilla virtauksien suunta lasketaan kuun ylimmän ja alimman pisteen mukaan (ei lasku ja nousu). Tähän vuoden aikaan -3 ja +1 tunti ylimmästä ja alimmasta pisteestä tarjoaa virtoja etelästä pohjoiseen...
Pääsimmekin hienosti aamupäivästä lähelle Rinca saaren eteläosaa kunnes saimme vastaan 2,5kt virrat. Onneksi virrat loppuivat kun pääsimme saarten väliin. Pääsimme perille Lehok Ginggo lahdelle mukavasti ennen auringonlaskua. Heti ensimmäisen 10min jälkeen näimme ensimmäisen komodon. Heti perään taivaalla liiteli kotka ja auringon laskiessa apinoita tuli rannalle useampi kymmenen. Katseltavaa riitti siis koko illaksi. (Rehellisesti sanottuna emme uskaltaneet rantautua, komodojen takia ja eipä olisi aikakaan riittänyt). Paikalliset kalastajat kävivät kysymässä oltaisiinko kiinnostuneita hummereista, emme olleet... Itse asiassa koko komodo saaristo on luonnonsuojelualuetta ja kalastus kielletty, eipä tuntunut moniakaan paikallisia haittaavan.
Seuraavana aamuna suuntasimme kohti Loh Buya lahdukkaa josta löytyy puistonvartijoiden tukikohta ja mahdollista tehdä opastettuja kierroksia (turvallisia). Viimeksi turisti kuollut komodojen takia 1979, jäljelle oli jäänyt aurinkolasit ja kamera...
Matkaa varten olimme laskeneet hieman virtauksien suuntia ja toivoen että kaikki menee hyvin. Lähdettyämme ankkurilahdelta ei ollut virtoja ollenkaan ja välillä hieman vastaan. Hieman myöhemmin näimme pari paikallista venettä suuntaavan samaan suuntaa ja huokaisimme helpotuksesta että virtojen täytyy olla meille suotuisia. Saimmekin eräässä hieman kapeammassa kohdassa jopa yli 9kt myötävirrat. Vesi pyörteili välillä rajusti ja vene tuntui välillä kääntyvän hetkessä lähes poikittain ja hetken päästä taas toiseen suuntaan. Kivaa koskenlaskua purjeveneellä. Taaskaan kerran ei tuulista ollut tietoakaan...
Pääsimme lopulta hienosti perille kapeaan lahdukkaan jossa paljon liikennettä. Laskimme ankkurin n.20m veteen lähes keskelle lahdukkaa. Paikalla oli myös toinen purjevene, vihdoin.
Kävimme rannassa kyselemässä retkiä, ja sovimmekin tulevan seuraavana aamuna, välttäen keskipäivän paahteen ja sunnuntailisät.
Reissu oli paikallisittain erittäin kallis, n.500 000rp (n.38€) oppaineen kahdelta. Vaellus kesti n.2h ja se oli ns. Medium lenkki. Matkalla näimme heti alkuun valtavan komodon joka asteli meitä vastaan polkua pitkin. Oppaat käski kaikki turistit kiireellä kiipeämään pienen kivi/kallio korokkeen päälle. Samalla he hieman ohjailivan kepein komodoa poispäin meistä. Näillä kulmilla ei pidä kulkea yksin edes lyhyitä matkoja... Myöhemmin näimme useita komodoja, vesipuhvelin, villisian ja apinoita. Taisi muutama peurakin vielä loppumatkasta näkyä.
Komodon purema on myrkyllinen ja tappaa jokusien päivien viiveellä. Lisäksi voivat juosta n.20km/h vauhtia, mutta vain lyhyitä matkoja(?). Normaalisti kuitenkin näyttävät varsin laiskoille kuumuudesta johtuen. Ovat aamuisin virkeimmillään...
Reissun jälkeen palasimme veneelle ja otin perämoottorin dinghystä pois ja suuntasimme kohti Labuan Bajoa. Aamun retkellä olimme tavanneet Austraalialaisen katamaraanin Chantilly 1 poppoon. Pariskunta joka on myöskin suuntaamassa kohti Thaimaata. He siirtyivät myös Labuan Bajolle ja toimivat siellä meidän oppainamme... Olivat pyörineet niillä kulmilla jo pidemmän aikaa. Kaupunki oli meille ensimmäinen turistimesta Indonesiassa. Kaikkialla englannin kielisiä ilmoituksia ja länkkärirafloja. Toisaalta varsin mukavaa vaihtelua kaiken riisin pupeltamisen jälkeen. Asiointi kielenä tuntui englanti toimivan lähes kaikkialla varsin hyvin, jopa vihannes torilla.
Kävimme jälleen Harbor Masterin toimistolla hakemassa leiman paperiin vaikka olimme kuulleet että se on tarpeetonta ja kyseinen Harbor Master olisi todella kauhea. Meillä ei mitään ongelmia asian suhteen ollut ja kaikki hoitui jouhevasti. Vietimme Labuan bajolla kaksi yötä ankkurissa (08°30.94S 119°52.14E). Paikalliset toimittivat jälleen kerran veneelle dieselit ja vedet.
Labuan bajolta siirryttiin Komodo saaren pohjois-kulmaan yhdeksi yösi ankkuriin (08°26.770S, 119°27.126E), matka vajaat 30nm. Komodolla hieman snorklattiin ja aamulla olikin taas aika nostaa ankkuri ja suunnata kohti Lombok saarta. Matkaa Lombokin Medana bayhin kertyi hieman reilut 200nm. Taas kerran kone sai hoitaa käytännössä koko matkan. Purjeet olivat silloin tällöin hieman apuna. Moottoriimme onkin tullut tunteja jo lähes saman verrankuin Suomesta Uuteen-Seelantiin matkatessa...
Medana bay marinassa (08°21.839S, 116°07.748E) on tarjolla laituri ja poijupaikkoja, ankkurointikin onnistuu. Me valitsimme poijun. Hinta n.6€/ yö sisältäen suihkut(edellinen kerta suihkussa oli Uudessa-Kaledoniassa pari kuukautta sitten). Laituri ei paljoa enempää olisi maksanut, mutta emme halunneet mennä satamaan, koska niistä saa helposti kaikkia örkkejä veneeseen (muurahaisia, torakoita, rottia jne...)
Henkilökunta pyysi meiltä veneen paperit ja passin kopiot jne. Lisäksi veneen sisäänkirjaus paperin. Meillä ei moista paperia edes ole. Emme Saumlakissa sisäänkirjautuessa, koskaan tavanneet tullia..
Nyt onkin hieman epäselvää onko Homeless laittomasti Indonesiassa ja miten hommat hoituu... Onneksi olemme käyneet joka paikassa Harbor Masterilla hakemassa leimat papereihimme... Se ei ole nykysysteemin mukaan kuulemma edes tarpeen, koska jokaisella veneellä tulisi olla AIS (Automatic Identification System) ja se riittää kuulemma nykyään, kunhan vain muistaa päällä pitää. Indonesia systeemit ovat muuttuneet tänä vuonna online pohjaisiksi ja kaikkialla on hieman epäselvyyksiä miten mikäkin toimii.
Menemme Balilla käymään tullissa selvittelemässä hieman meidän paperiasioita, kunhan sinne joskus purjehdimme... Ainakin siihen asti kapu saa kulkea vapaalla jalalla😆
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti